Syödessä tuli mieleen, että onhan minulla kirjoitettuna juttu kalakeitosta. Tässä se on.

Kalakeitto

 

Poppy istuu niityllä. Maarianheinä tuoksuu ja käki kukkuu kuusikossa. Aurinko lämmittää hänen poskiaan. Hyttysen pistos kutiaa, hän raapii sitä kevyesti.

– Missä on onni. Missä lienee tulevaisuus.

Serkku soutaa pitkin veden kuvioita kaloja veneen pohjalla. Pojan hauis pullistuu joka vedolla, voima lähtee jaloista asti. Kokka kolahtaa kiveen. Korento lentää kaislikossa.

Serkku tarjoaa hänelle kalojaan

– Limaisia sinttejä, kurjia piikisiä kiiskejä.

Poppy ei huoli, käskee keittää kissalle. Hän ei halua pikkukaloja, hän tarvitsisi komeampaa evästä, piikitöntä palaa.

Poppy lupaa hakea köyhälle serkulle kunnon kalan. Hän riisuu vaatteensa kivelle ja sukeltaa alasti syvyyteen. Vesi viilentää hänen auringon paahtaman ihonsa. Hän kauhoo komeita haukia kainaloonsa, potkii itsensä pintaan ja kippaa saaliinsa serkun eteen.

He lähtevät yhdessä kohti pihaa hauet mukanaan. Poppy ottaa repun selkäänsä. Kissa tulee vastaan, kuusi pörröpentua kipittää sen rinnalla. Isäntä ajaa hurjaa vauhtia hevosella, varsa juoksee vierellä. Mies seisoo tikkusuorana rattailla, kädet ojennettuina jäykiksi eteen suitsien jatkeeksi. Polle laukkaa mäkeä alas. Isäntä hymyilee kalojen kantajille pieni virne suupielessä. 

He keittävät yhteisen liemen, laittavat kalan sekaan, ja Poppyn kellarista hakemat perunat. Miten maukasta keitto onkaan.

– Meidän kahden yhteinen keitto.

Poppy istuu hiljaa illan hämyssä. Kuulee taivaanvuohen ja ruisrääkän. Hän miettii maukasta keittoa, serkun kanssa yhteistä. Kumpi söi kalan palat.

 – Sitä syö mitä on keittänyt. Itse voi valita soppansa aineet, jos yleensä on aineita saatavilla, ei voi laittaa soppaan sipulia, jos ei ole kasvattanut sipulia, ei voi laittaa kaloja, jos ei ole kalastanut.

Poppyn soppa on sakea, suolainen ja pohjaan palanut. Se käryää niin, että koko kylä haistaa katkun. Kuka jynssäisi kattilan puhtaaksi, hän itse ei halua sitä pestä. Ei ole mukavaa jynssätä juuriharjalla mustaa massaa pois padan pohjasta, on paljon mukavampaa istua niityllä ja kuunnella käen kukuntaa ja hengittää maarianheinän tuoksua keuhkoihin asti.

Poppy syö suolaisen sopan, suola imee veden hänen kehostaan, iho rypistyy kurttuiseksi ja hänen lihastensa voima katoaa. Hän nuolee tumman pohjaan palaneen karstan kielellään. Hän nuolee kunnes kattilan pohja kiiltää kuin uusi.

– Mitä lie käryä kylällä, ei meillä ole koskaan soppa palanut pohjaan, katsokaa miten siisti kattila. En ole koskaan käynyt serkun kanssa kalassa, en kahlannut kaislikossa, en sukeltanut alasti haukia, kuka sellaista on keksinyt.

 

$€