Nyt taitaa olla niin, etten enää paljoa kirjoita rakentamisesta, liiteri on alkutekijöissään, mutta ei se ole mun harrastus. Pyydän poikiani pariin talkoisiin, ei noin pienen rakennuksen rakentamisessa monia suuria talkoita tarvita. Kasvihuone on siinä kunnossa, kuin viimeksi kirjoitin, ei nyt olla ehditty rakentamaan. Maalata yritin, mutta olin huonotuulisena ja kiireisenä temmannut rautakaupasta mukaani sellaista maalia, joka kuuluu sävyttää, eikä sillä maalaamisesta tullut mitään, ei ainakaan valkoista. Uusi yritys.

 

Taimet ovat kasvihuoneessa, paitsi osa paprikoista, chilit, kurpitsat ja osa kasvihuonekurkuista. Viisi tomaatin tainta olen jo istuttanut kasvihuoneen penkkiin. Kesäkukat itivät nopeasti ruukuissa kasvihuoneessa. En muista mitä olen kertonut kellarissa talven olleista perennoitten taimista, mutta niitäkin on kasvihuoneessa. Selvittelen niiden antamaa opetusta joskus itselleni ja kirjoitan niistä, mutta ei nyt sitä.

 

Peltotyöt on sujunut tavalliseen tapaan eli aina sattuu ja tapahtuu. Ensin räjähti rengas sontakuorman alta kylällä. Seuraavana päivänä lakkasi sontakuorman edessä ollut traktori vetämästä, meni lakkoon niin että sontakuorma jäi naapurin tiehaaraan niin, etteivät päässeet naapurit kulkemaan. Siinä isäntä, Esikoinen, soitti nopeasti isälleen, että missä oletkin niin tule pian vetämään. En vieläkään tiedä mikä siitä traktorista hajosi, moottori käy nätisti, muttei suostu liikkumaan, kytkin, vaihdelaatikko vai joku muu. Mä hinasin sen sunnuntai illalla naapurikylälle korjaamolle, huh mikä reissu, oli parasta olla katselematta taakse niitä vähemmän kivoja käsimerkkejä, joita mieheni siellä hajonneessa traktorissa minulle huitoi. En edes lähtiessä tajunnut, että meidän pitää ylittää pikatiekin, stopin takaa liikkeellelähtö oli järkyttävä, mutta selvittiin ilman haavereita. Koska jouduimme antamaan toisen äestystraktorin Esikoiselle sontakärryn eteen, niin meidän piti sitten äestää mieheni kanssa kahdessa vuorossa. Se tietysti antoi minulle vähän aikaa puuhata kasvieni kanssa. Niin painettiin, kunnes eilen tuli sade, joten nyt ei ole kahteen päivään tapahtunut pelloilla yhtään mitään. Ehkä huomenna taas. Paitsi Ilmatieteenlaitos ei vaikuta ollenkaan armolliselta, on laittanut pisaroita huomisellekin kartalle.

 

Kuskasin aamulla äitini 95 vee koronarokotukselle, sai jo toisen piikin. Pitää käydä illalla katsomassa, että miten hän voi. Hän asuu 8 km päässä. Ensimmäisestä piikistä hänelle ei tullut mitään oireita. Voin sitten samalla ilmoittaa lääkäriajan, jonka sain tilattua hänelle tänään. Seuraavalla kauppareissulla pitää käydä tilaamassa hänelle lääkkeitä apteekkista, kun on sellainen, ettei sitä ole täällä pikkukylän apteekissa hyllyssä.

 

Täällä on kamala meteli. Esikoisen pojat 6 ja 8 vee ovat meillä, kumpikin huudattaa juutuuppia, toinen mun miehen tietokoneella ja toinen mun puhelimella, kaiken lisäksi mun mies katsoo telkkaria, se on tosi harvinaista, että meillä on telkkari auki päivällä, mutku eduskunnassa on tärkeä äänestys, onneksi se meni hyvin sen teatteriesityksen jälkeen. Kun pojat saavat syötyä irtokarkkimadot ja perunalastut ja juotua kuplavesikokiksen, niin voisi yrittää saada koko sakki pihalle, siellä paistaa melkein aurinko.

Sillä tavalla virtasi tajunta tänään.

$€