Nyt pitää syksyihmisenkin myöntää, että syksy etenee, sää viilenee ja illat pimenevät. Tuuli on repinyt komeimman ruskan alas, kukat ovat rupsahtaneet. pihlajanmarjat hohtavat punaa ja näkyvät hyvin, kun lehtiä ei enää ole. On viimeisten syystöiden aika. Kasvihuoneessa on vielä paljon kasveja, jotka pitää sijoittaa talveksi jonnekin paikkaan, minne ei tule pakkanen, ei ainakaan kova pakkanen.

Silloin, kun saimme rehut tehtyä ja oljet paalattua, oli vähän kekrin fiilis. Nyt on touhuttu monenmoista sähellystä kotona liiterityömaalla ja Esikoisen hommissa, välillä meillä on ollut lastenlapsia päivähoidoissa, kun perhepäivähoitaja on ollut lomalla. Nyt tuntuu, että syyssähellykset huipentuvat ensi viikonloppuun ja sitten alkaa loppusyksyn rauha. Näkee, miten kaikki järjestyy. Kamera lähtee miniälle lainaan, mutta ei se menoa haittaa. Käymme hakemaassa sen sitten joskus takaisin. Mahtaako miniällä olla ajatus alkaa kuvaamaan tosissaan ja haluaa kokeilla järkkäriä, miettii ehkä kameran ostoa. Sopii minusta hänelle, sillä hän on taiteellisesti lahjakas.

Mun pitäisi saada nyt päähäni sellainen asetus, että pääsisin kunnolla käsiksi muistelukirjoittamiseeni, siihen, jonka piti valmistua jo viime keväänä, mutta on edelleen vaiheessa, enkä nyt kesän jälkeen edes muista mihin vaiheeseen se jäi ja millä nimellä löydän kaikki tarvittavat asiakirjat. Taasko otan tavoitteeksi, että se olisi keväällä valmis, ettei taas vuoden päästä syksyllä tarvisi kaivaa kesän unohduksissa ollutta tekstiä esille. Se on tosiasia, että mun on turha haaveilla kirjoittavani kesäisin pidempää kokonaisuutta, se vaan on niin, että ei onnistu. Lyhyempää kyllä tulee ja muistoja välähtää päässä, ne vaan pitää heti kirjoittaa muistiin, niinpä onkin taas monta sekavaa sivua täyttynyt muistikirjaan.

Olen nyt päättänyt ja bujooni merkinnyt, että maanantaina 18.10. alkaa mun kirjoituskausi satoi tai paistoi. Välillä ehdin tehdä ulkohommia ja jos Esikoisella on silloin vielä jotakin niin voin tehdä, hänen miljoonaprojektinsa on edennyt hyvin. Oli siellä tänäänkin aamulla hurjat systeemit, kun vein mieheni kyntämään, tehtiin sähkökaapelille tienalitusta, oli paikalla kaivuria, lavettia, pyöräkuormaajaa ja kaapelikeloja. Rakennustyömaalla oli myös kaksi sähkömiestä ja kolme timpuria. Menoa ja meininkiä.

Kun asetun sisälle rauhaan, alan myös suunnittelemaan mitä ja miten viljelen hyötykasveja ensi kesänä, kaivanko hyötykasvien tieltä vielä pihasta koristekasveja pois. Ja kaikkea sellaista. Paljonko aikaa, energiaa ja rahaa käytän mihinkin kasviasiaan. Pitää inventoida olemassa olevat siemenet ja kasvit ja kaikki tarvittava. En yhtään muista mitä olen tänne blogiin kirjoitellut ajatuksia tulevasta, mutta menneen kesän kasveihin palaan vielä, kun kaiholla muistelen viime kesää ja katselen ottamiani kuvia.

Tänään kannan turhaa tavaraa sisältä ulkovarastoon ja kasvihuoneesta paluukuormassa kasveja sisälle, sääennuste näyttää kylmenevää säätä.

$€