Ei tule keskusteluista mitään.

En vaan osaa tajuta tai käsittää, että se miten asioita selitän ei sovi kaikille. Muut eivät pidä siitä mistä minä pidän, kaikki eivät ole asioista samaa mieltä. Minäkö sanon niin voimakkaasti, silloin harvoin kun ihmisiä tapaan, että kukaan muu ei uskalla tai halua sanoa mitään, ei synny keskustelua, vaan asiat ovat juuri niin kuin minä sanon. Muut ovat hiljaa ja toivovat, että minäkin olisin hiljaa. Minä taas tunnen olevani turhake, kun kukaan ei kommentoi mitään mielipiteisiini. Käskisivät minun edes olla hiljaa. Puhuisiko sitten joku muu. Onhan totta, että osaan olla vittumaisen kiero, mutta se ei taida olla tässä se ongelma, vaan se että olen varsin itsekäs. Minun pitäisi edes nyt vanhana opetella ajattelemaan asioista myös toisen ihmisen näkökulmasta, jotta en vanhuksena olisi niin rasittava, että minut jätettäisiin aivan yksin. Sitä saa mitä tilaa. Jos käyttäytymiselläni ajan toiset pois, niin yksinhän sitten joudun olemaan tai saan olla. Täydessä rauhassa kun lepään vanhainkodissa enkä edes ymmärrä sanaakaan siitä mitä minua hoitavat puhuvat, mutta ei sillä väliksi, kunhan vaihtavat vaipan aamuin illoin ja tuovat soppakupin säännöllisesti ulottuvilleni. Siinä on hyvä vanhuus.

Taitaa olla parasta, että keskustelen vain kynän ja näppiksen kanssa. Se on parasta kaikille.

img799%20%282%29.jpg

Tämän olen saanut lapsiltani.

 

$€