Tajunta virtaa.

 

Yritänkö pysyä turvallisesti paikoillani, vaikka maailman meno virtaa suurella voimalla eteenpäin. Elämän virta kuohuu voimalla uomassaan. Minäkö seison vain rannalla katsomassa miten auringon säteet kimaltavat virrassa. Enkö uskalla hypätä viileään virtaa, vaihtaa maisemaa, muuttaa tapojani, kehittyä ihmisenä, opetella uutta.

Seisonko vain rannalla ja mietin suuria asioita pienessä päässäni. Jospa lähden virran mukaan, valitsen tieni, tapani tehdä matkaa. Kun olen virran vietävissä, en voi kävellä tiellä. Kun olen risteyksessä enkä tiedä mihin suuntaan mennä, niin sitten seison risteyksessä. Mistä tiedän, että valitsen oikein, mistä saan vinkin tai neuvon. Aina voin yrittää estää toisia valitsemasta vielä peremmin kuin itse onnistuin. Niin itää kateus.

Ulkoinen rauhallinen askeettisuus voi kätkeä sisäänsä rauhattoman sielun, joka väsymättä etsii paikkaansa ja tietänsä. Voihan se olla toisinkin päin, että levoton säheltävä ulkokuori voi sisältää sielunrauhaa ja levollisuutta.

Mitä pelkään. Itseäni, toisia ihmisiä, tulevaisuutta, haaveitani, epätietoisuutta vai vain pimeyttä, ei se ole vain tavallinen pimeys, vaan pelottava pimeys.

Jokainen tekoni johtaa tiettyyn suuntaan, valmistaa johonkin. Jokainen valinta on suostumista johonkin. Pinnallisuuteni estää minua pääsemästä pintaa syvemmälle, asian ytimeen. Sekoan kaaokseen, jonka olen itse luonut.

Odotan vastausta, mutta en saa sitä, en tiedä kuka voisi vastata. En osaa jutella Jumalan kanssa, ylpeyteni estää minua nöyrtymästä avoimeksi Jumalan puheelle. Jumala tee minusta niin nöyrä ja avoin, että voin kuulla sanasi.

Harmonia ja sopusointu minulle, voi olla jollekin toiselle kaaos.

 

 

$€