Tajunta virtaa, kahdestoista osa.

Se, että opin tuntemaan itseäni vaatisi varmaankin rehellisyyttä itseäni kohtaan. Ja itseä pitäisi rakastaa samalla tavalla kuin muitakin ihmisiä. Jotenkin tuntuu, että muita voin rakastaa, ainakin sietää, mutta itsen kanssa on vaikeuksia. Kun nyt oikein järjellä ajattelen, niin olenhan minäkin aivan samalla tavalla Jumalan luoma ainutlaatuinen yksilö kuin muutkin ihmiset. Jos mä pidän itseäni huonona, niin mä lyttään Jumalan työn arvon. Miten oppisin katsomaan itseäni ei näkökulmasta.

Kaikella on syynsä ja seurauksensa, sitä olen toistanut loputtomiin, se on mottoni. Mutta paljonko voin laittaa lapsuuteni piikkiin, vanhempieni syyksi, tapahtunutta elämääni, vai onko kuitenkin niin, että vastuu on minulla itselläni. Miten oli lapsuudessa, kaikki hyvin vai oliko sittenkään, korvasinko jotain puutetta karkeilla, turvattomuutta, hellyyden kaipausta, vai miksi se on niin vaikea asia, pysyä erossa herkuista. Siinä on yksi elämäni punainen lanka: olet lihava, sinun pitää laihduttaa.

Vuosi sitten päätin vuoden vaihtuessa, että en enää laske ja punnitse ruokiani, enkä pidä minkään laista ruokapäiväkirjaa, enkä joka aamu punnitse itseäni. Hyvin meni, kunnes tuli jotenkin paha olo ja piti mennä lääkäriin, se sitten määräsi labraan ja kolesteroli oli koholla ja minulle määrättiin elämäntaparemontti. Minun kohdalla se tarkoitti lähinnä rasvojen laadun vaihtamista ja liikunnan lisäämistä. Koska en voi lopettaa tupakointia, enkä vähentää alkoholin määrää. Kolesterolista huono oloni ei luullakseni johtunut. Mulla oli kokonaiskolesteroli 5,7 ja HDL 1,26 ja LDL 4,23. Sitten seurasi remontti, jätin munat täysin pois ja kaikki maitotuotteet pois, paitsi rahkan, ruuanvalmistuksessa käytin vain rypsiöljyä ja vihannesten päälle liruuttelin oliiviöljyä, koska halusin varmistaa riittävän öljyn määrän laitoin oliiviöljyä myös puuron päälle ja rahkan sekaan. Viljakseni muuttui kaura: kaurapuuroa, kaurasämpylöitä, kaurapastaa, kaurakermaa. Ja yleensä vielä kaura oli leseitä. Ruisleipä ei oikein maistu ilman voita, ja mitään muita levitteitä en halua käyttää. Sitten lisäsin päiviini yhden Benecol jukurtin, kotimaisen kaurajukurtin. Kun olin kaksi kuukautta tarkkaan pohtinut kaiken mitä söin ja kirjoittanut kaiken ylös muistikirjaani menin uudelleen labraan ja sain tuloksiksi: kokonais 6,2 ja HDL 1,14 ja LDL 4,77. Tuo LDL pitäisi saada jonnekin lähelle kahta, huh. Koska ei onnistunut mun elämäntaparemonttini muuhun kuin huonontamaan arvoja niin nyt sitten määrättiin syömään statiinia. Kohta pitää käydä maksakokeessa ja sitten siitä parin kuukauden kuluttua kolesterolikokeissa. Mutta minusta on edelleen selvittämättä se huonon olon syy, se on aikoja sitten mennyt ohi. Se lääkäri sanoi, että mulla oli niska aivan jumissa, niin olikin, mutta sekö se syy oli. Eikun jumppaamaan, sitä hän ei käskenyt, mutta jumppaan silti. Kun vähän Wikipedian ihmeellisestä maailmasta luin tuon rosuvastatiinin mahdolliset haittavaikutukset, niin tulin varsin epäluuloiseksi. Koska siitä ruokaöljystä ei ollut mitään hyötyä, niin nyt vähensin senkin tosi vähiin, jos vaikka laihtuisin. Mutta on tämä ruoka vähän yksitotista. Ei herkkutatitkaan maistu herkulliselle, kun ne voin sijaan paistaa rypsiöljyssä. Kun suolattoman kauralesepuuron päälle kippaan mustikoita, pitää siihen ihan pakosta ripotella päälle sokeria. Kun noin muuten yritän syödä lähiruokaa, se vielä kaventaa valikoimaa. En myöskään syö perunoita juuri ollenkaan, koska ne eivät ole hyviä. Olen jo 7 vuotta ollut kofeiiniton, ei kahvia, ei teetä, ei kokista. Pitääkö nyt vielä rasvan lisäksi saada pois makea, siis sokeri, sillä makeutusaineita ei mun suolet hyväksy ollenkaan. Hain äsken sängyn alta kurpitsan, paistan huomenna paloja öljyssä. Sängyn alle jäi vielä neljä ja eteisessä on kaksi. Ne ovat pieniä ja syvän oranssisia. Siemenet otin tietysti talteen. Mitähän varten ne kuivuu uunin päällä. Tänään söin hernekeittoa, kirjoitan sen muistikirjaani.

Minne tää tajunta taas virtailee.

$€