Tajunta virtaa, kolmas osa

 

Miksi yhteyteni muihin ihmisiin on niin vaikeaa. Onko kaikki sosiaalisuuteni suuntautunut vain omaan itseeni. Pidänkö tästä vihaamastani itsestäni niin paljon, etten tarvitse muiden seuraa. Kamala ristiriita, sillä omasta mielestäni en ole olenkaan arvostamisen arvoinen. Minun pitäisi olla paljon parempi ihminen. Periksiantamattomaksi minut tulkitaan, vaikka en mielestäni sitä ole. Pitävätkö jotkut minua pelottavana vaikeasti lähestyttävänä, vaikka itse tunnen janoavani keskustelua. Mielestäni en ole komenteleva justiina tai nalkuttava inttäjä. Miksi minusta sitten joku saa sellainen kuvan. Peilikuvan, joka ei ole todellinen, mutta eihän peili valehtele.

Ennakkoluulotko estävät minua sukeltamasta tuntemattomaan. Elämäni on varsin rajoittautunutta. Missä syy. Vaistotko suojaavat minua vai kokemukseni tuoma viisaus. Estääkö saamani kasvatus rohkeaa toimintaani niin käytännön hommissa kuin sosiaalisesti. Elääkö minussa arasteleva sielu, jonka toimintaa pidän itse hienotunteisuutena. Olenko sosiaalisissa tilanteissa taitamaton, kokematon, vaikka vanha olenkin. Tiedän kyllä, että jos uskaltaisin sukeltaa tuntemattomaan, voisin löytää aarteen. En kuitenkaan uskalla sukeltaa. Pitääkö kaiken olla niin kuin ennenkin on aina ollut. Kaikki uusi on epäilyttävää, koska kenelläkään ei ole kokemusta siitä.

Meille oli kaikki tehty valmiiksi. Meidän ei tarvinnut enää tehdä mitään uudistuksia. Oli meille säilytetty maan itsenäisyys sotimalla, uhrautumalla. Oli raivattu pellot valmiiksi. Oli rakennukset, karja ja koneet valmiina. Miksi esitimme kritiikkiä. Miksi ostimme uuden traktorin. Miksi hajotimme liiterin ja rakensimme tilalle konehallin. Miksi laitoimme pienet maatiaislehmät teuraaksi ja ostimme tilalle isoja liharotuisia. Miksi rakensimme uuden asuinrakennuksen mukavuuksineen, miksi vanha kelvannut. Miksi raivasimme kiviä pelloista, kaivoimme piiriojia ja korjasimme salaojia. Ostimme lisää peltoa. Ostimme lisää metsää. Mitä tuo kaikki tulikaan maksamaan korkoineen ja kuluineen. Aina kun jatkuvasti otetaan velkaa, tulee perikato, tulee konkurssi, sitten menee kaikki talo ja tavarat pakkohuutokauppaan, jäljelle jää vain ihmiset ja ryysyt. Sellainen on tulevaisuus, kun ei tyydytä siihen mitä menneet sukupolvet ovat meille valmiiksi tehneet. Vanhaa pitää arvostaa ja omia vanhempia kunnioittaa.

 

kuvio4%20%282%29.jpg

 

$€