Tajunta virtaa, viides osa.

 

Murheet, epäonnistumiset ja pettymykset pyörivät mielessäni, mutta ne menettivät suuren merkityksensä, kun aika antoi armollisuutta katsoa niitä kauempaa ja Jumala antoi oikeat vertailukohteet, joita katsomalla tajusin, että omat asiani ovat varsin pieniä ja mitättömiä verrattuna suuriin kysymyksiin.

Kypsyn enemmän ihmisenä, kun tyydyn siihen mitä saan, vaikka kohtaloon en uskoisikaan. Olenko saanut kaiken, mitä olen halunnut. Olenko saanut paljon vai halunnut vähän. Tajuan sen, että kaikki ei ole omassa vallassani. Kun luotan Jumalaan ja olen heittäytynyt Hänen käsiinsä, siksi olen vapaa toisten ihmisten kritiikiltä, solvauksilta, pahoilta katseilta, vahtaamiselta, juoruilta, huutelulta, narinalta, kyttäilyltä, kaikelta valvonnalta.

Jos olisin vapaa, kykenisin lähtemään taakseni katsomatta, mutta olen kaukana vapaasta, sillä pysyn paikallani ja halua vain katsella taakseni, muistella, kirjoittaa muisteluita, pohtia sitä, että miten olen tullut tähän tilanteeseen. Miksi en vapauta itseäni muistelusta, unohda menneisyyttäni ja katso eteenpäin maalaillen kivoja haaveita koronan jälkeisestä elämästä. Miksi en uskalla sanoa – kyllä, jos haluan sanoa sen, miksi en uskalla sanoa – ei, jos haluan sanoa sen.

Nöyryys ei ole sitä, että kuljen farisealaisuuden naamio kasvoillani. Enhän minä ole mitään, kaikki työni ovat Jumalan silmissä syntiä, sillä en ole tehnyt niitä Hänen kunniakseen, vaan omaa kunniaani, hyvinvointiani ja toimeentuloani ajatellen. Vaikka minä en ole mitään, on Jumala minussa. Kiitos.

Kun luotan toiseen ihmiseen, mielessäni vaanii kuitenkin petollisuuden varjo. Käykö kuitenkin niin, että aika paljastaa tuon toisen varjopuolet.

Pitäisikö minun opetella sanomaan sanottavani lämpimämmin, hienovaraisemmin, rauhallisemmin ja hiljaisemmin muut ihmiset huomioiden. Mutta jos liikaa pohdin sanojani, joka kantilta, en saa koskaan sanottua mitään.

Mistä saan henkistä tukea, jos teen valintani vain itseäni ajatellen.

Olisi hienoa saada hommat ja asiat valmiiksi: muistelu kirjoitettua, liiteriin ovet ja kaikkea sellaista. Mutta kun kaikki roikkuu puolivalmiina, kyllä aloitettu on, mutta, mutta. Jospa päätän, että mitään uutta ei saa aloittaa ennen kuin kaikki aloitetut on valmiina. Tai parempi niin, että yksi valmis antaa luvan yhden uuden aloittamiselle.

 

 

$€