Tajunta virtaa, osa yhdeksän

 

Päiväkirja merkinnät ovat merkkejä kulkemastani tiestä, voin tarkistaa vaeltamani reitin.

Eteenpäin! Ei tässä nyt pysähtelemään aleta, pää pystyyn ja eteenpäin. Jokainen päivä on tavallaan ensimmäinen päivä, kerrallaan ei ole kuin yksi päivä. Jokainen päivä pitää ottaa vakavasti, sillä aikaa on vähän, siksi sitä ei kannata hukata.

Olenko niin typerä ihminen, että vahingonilo on yksi moottorini. Voisinko jotenkin kääntää ajatteluani toiseen suuntaan.

Ei elämä Jumalan kassa ole pakoa pois tästä elämästä, vaan elämää täällä Hänen kanssaan ja luottavaisesti Häneen turvaten. Pitääkö minun hyväksyä se, että minussa on joku, joka haluaa epäonnistumista, nauttii tappioista. Minussa on ristiriita. Voinko antaa itselleni anteeksi vai kannanko kaunaa itseäni kohtaan. Helpommin pääsisin eteenpäin, jos pystyisin antamaan itselleni anteeksi. Kuitenkin minun pitää aina muistaa olevani viheliäinen, mutta kuitenkin halveksimatta itseäni.

Olen tiettyjen tosiasioiden vanki, minut on sidottu oman minääni, puettu pakkopaitaan. Onko oma itseni itselleni este.

Miten suuret ovat mahdollisuuteni ja velvollisuuteni. Minun pitää joka hetki olla sitä mitä parhaimmillani voin olla, kaikki peliin, käsijarru auki. Koko kohtaloni on tässä ja nyt, velvollisuus ja palkka. Jokainen uusi päivä on etuoikeus ja taakka, kumpaakin yhtä aikaa. Mutta lopulta menetän kaiken, nyt pitää iloita siitä mitä on.

Taasko sanoin sopimattomasti. Valitsinko sanani väärin. Miksi niin valitsin, enpä tainnut juuri pohtia, sitä mitä tulen sanomaan, annoin tulla vaan kaiken ulos. Onko oikein, että niin välittömästi päästelen sanoja ulos. Suhtaudunko sanoihin liian välinpitämättömästi.

Jumalan edessä joudun seisomaan yksin.

Minun puolellani ei ole paha eikä hyvä, vaan valinta on minun, kumman valitsen.

Siksikö etsin rauhaa ja yksinäisyyttä, että en jaksa olla ihmisten kanssa. Se on niin hankalaa, monisäikeistä.

Nöyryys on vaikea asia, sillä en saa pitää itseäni muita parempana, mutta en myöskään saa alentaa itseäni, en saa verrata itseäni keneenkään. Nöyrä unohtaa täysin itsensä. Se on siis varsin kaukana minusta.

Miksi olisin toisille mieliksi, sillä itseni kanssa minun on elettävä. Siis olen itselleni mieliksi. En kerro kenellekään omia pieniä salaisuuksiani, saan pitää ne aivan ominani.

 

img810%20%282%29.jpg

 

 

$€