Vuodenvaihteen kunniaksi tai johdosta siirsin menneen vuoden aikana kertyneet kuvat tietokoneen osastoon D ja samalla tuli ikävöivän haikea olo. Vuosi on mennyt, eikä koskaan enää palaa kuin vain muistoissa ja juuri nuo kuvat herättävät niitä muistoja, tulee haikea olo.

Onko sitten ikävä koronan leimaamia päiviä, on, ja siihen menneiden päivien ikävään sekoittuu "Ihmisen ikävä toisen luo" kuten Mikko Alatalo laulaa. Vaikka olen introvertti, minussa on niin paljon sosiaalisuutta, että omaehtoinen karanteeni alkaa rasittaa. Tietysti sitten taas tähän asiaan sisältyy aivan selvä pelko siitä, että joku läheinen sairastuu vakavasti koronaan. Vielä ennen joulua luotin rokotteisiin, mutta nyt on jo mennyt usko kakkospiikkiin, eikä nuorempi sakki ole vielä saanut kolmosta.

Tässä pääsi jo alkuun jonkinlainen uudelleen tutustuminen mieheni kummitätin kanssa, mutta sitten ilmestyi korona ja täti linnoittautui asuntoonsa miehensä kanssa. Voihan hänelle soitta, mutta se on vähän eri asia. Ennen koronaa hän tarjosi meille yöpymispaikaksikin heidän maaseutuasuntoaan. Ehkä hän tietää enemmän, kuin me luulemme hänen tietävän mun miehen ja sisarustensa mutkikkaista ihmissuhteista.

Kyllä kauppaan pitäisi mennä ja usein, kun siellä voi säästää niin paljon rahaa, 50% jopa 70%, täällä kotona istuessa ei voi säästää mitään, korkeintaan sähköä, kun sammuttaa lamput ja tietokoneen, lämmitys hoituu klapeilla ja ne ei maksa mitään, kun mies raahaa pojan metsästä hakkuujätteitä, oksia ja latvoja ja pätkii niitä liiteriin. Ennen vanhaan piti säästää tulitikkuja, se on joku pakkomielle sota-ajalta ja oli kunnia-asia saada himmeästi hehkuva hiillos uudelleen leimahtamaan parilla tuohen kiehkuralla, mutta minä en säästä tulitikkuja, raapaisen surutta uuden tikun aamupäivällä, kun alan laittamaan ruokaa ja aamupuuron keittämistuli on jo mustunut. On vaan niin, että kun puntin tulitikkuaskeja saa alle eurolla, niin säästän jossakin muussa mieluummin.

Joulukukissa voi säästää, kun muistaa asian kesällä ja laittaa varjoisaan paikkaa kukat nipuissa roikkumaan. Leinikeiden väri säilyy hyvin loistavan keltaisena, ehkä keltainen ei ole joulukukkien suosituin väri. Sen verran säästin, että joulukukkiin meni aivan tasan nolla euroa. Eikä niitä muullakaan tavalla ilmestynyt, ei siis Joulupukki tuonut, jos häntä nyt sitten on edes olemassa.

$€