Viime kasvukaudella käytin hommistani termiä omavaraisuus tai jopa omavaraistalous. Se oli merkki siitä, että käänsin kasvihommiani selvästi hyötyviljelyn suuntaan ja rakentamamme kasvihuone antoi siihen hyvät puitteet. Olen tässä talvella miettinyt, että omavaraistalous on minusta aika kaukana. Kun olen koonnut noita muisteluitani kokonaisuudeksi ja kirjoittanut hitaasti lisää, on tullut eteen monta asiaa, joista huomaan, että miten vähiin omavaraisuus onkaan kuihtunut, vaikka minulla onkin kasvimaa ja kasvihuone.

Lämmitys ja lämmin käyttövesi

Mies on nytkin rankametsässä, kun naputtelen tätä. Mutta vaikka lämmitämme melkein täysin klapeilla, niin meillä on kuitenkin öljykeskuslämmitys päällä. Se on säädetty niin, että täällä sisällä on +10 astetta ilman puulämmitystä. Talvella kun saunomme sisäsaunassa, otamme suihkun öljyllä lämmitetyllä vedellä. Muuten ei juuri lämmintä hanavettä käytetä. Nytkin on kiehuvaa tiskivettä isoissa kattiloissa puuhellalla. Mies voi pestä kätensä lämpimällä hanavedellä, mutta minä käytän kylmää, ellei kattilassa ole kuuma. Silloin ei ole, kun tulemme kaupasta ja pitää pestä heti omikroinit pois käsistä. Aina, kun voi liruuttaa vettä puutarhaletkulla pihasaunalle, saunomme siellä ja lämmitämme veden muuripadassa, silloin ei ole öljypoltin ollenkaan päällä. Menneenä syksynä letku jäätyi epätavallisen aikaisin, yleensä olemme saunoneet pihasaunassa ainakin jouluna, joskus vielä tammikuussakin. Keväällä vettä saa yleensä liruutettua maaliskuun lopulla. Joten ei meillä öljynpolttoviikkoja yleensä vuodessa montaa ole, eli pääsääntö on, että meillä ei tule hanasta lämmintä vettä. Helteellä on hankalaa, kun hella ei tahdo vetää savujaan ja lämmin vesi pitää kantaa saunalta.

Käyttötavarat

Vielä 1980-luvulla ompelin paljon vaatteita, mutta sitten tuli halpakauppoihin niin halpoja vaatteita lapsille ja verkkareita ja tuulipukuja aikuisillekin, että kangas maksoi kaupassa enemmän. Ja niin vähitellen ompeluintoni lopahti. Kuitenkin edelleen meillä käytetään vaatteet loppuun asti, korjaan, parsin ja paikkaan. Loppuun kuluneista vaatteista ja liinavaatteista teen vielä uutta, mattoja, pannunalusia, mitä milloinkin.

Kaikki muu käyttötavara ostetaan, ellei mieheni vihtoja lasketa ja kuivakukkakimppujani. Mutta todella vähän me nykyään mitään uutta tarvitsemme, tietysti joskus pitää ostaa uusi kännykkä, läppäri tai otsalamppu, ja sitä rataa.

Ruoka

Mielessäni lasken poikani tilan naudanlihan omaksi tuotannoksi, koska teemme hänellä koko kesän palkattoman rengin hommia. Sitä vähän ihmettelen, että mieheni ei metsästä, sillä hänellä on metsästyskortti ja on ollut aina metsästysseuran jäsen. Hän maksaa vain jäsenmaksua samalla peurat ja hirvet kulkevat aivan pihassa, rusakkoperheistä nyt puhumattakaan. Toisaalta noiden metsästysporukoiden henkilökemiat ovat joskus vähän tai paljon ongelmallisia.

Oikein lähellä tuotetun ruuan lasken mielessäni melkein omavaraisuudeksi. Niitä ovat hunaja, lantut, porkkanat, punajuuret, keräkaalit, kukkakaalit, päärynät.

Viime kesänä viljelin itse: kurkku, tomaatti, paprika, munakoiso, chili, kesäkurpitsa, kurpitsa, raparperi, mustaherukka, marja-aronia, omena, luumu, peruna, palsternakka, sipulit, talvivalkosipuli, yrtit. Metsästä keräsimme yhteisvoimin, minä sieniä ja mieheni: mustikoita, vadelmia ja puolukoita.

Mutta suurin osa ruuasta ostetaan täysin kaupasta, siis viljatuotteet. Toista oli vielä 1980-luvulla, kun oman tilan viljat vietiin myllyyn ja minä leivoin kaikki leivät, myös hapanleivän, kahvileivät ja piirakat koko sakille. Torstai oli leipomispäiväni. Nyt en ole leiponut hapanleipää pitkään aikaan, kahvileipää emme syö, emmehän juo kahviakaan, mutta sämpylöitä leivon. Niihin sekoitan aamupuuron loput, ei mene mitään hukkaan. Kyllä joskus aina nykyäänkin leivon marjapiirakan, mutta en pullaa.

Liikkuminen

Meiltä on ihmisten ilmoille 20 km ja se pitää liikkua omin kulkuneuvoin, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Kaupassa pitää käydä, mutta siellä ei tarvitse käydä usein. Muun suhteen on koronan pelko, joten emme käy nykyään missään paitsi sunnuntaisin messussa istumme kaukana muista. Nyt pitää kohta pitää voittaa koronan pelko ja yksityisauton hiilipäästöillä pelottelu ja lähteä jonnekin, täällä muuttuu höperöksi introverttikin, ellei vähän pääse juttelemaan ihmisten kanssa. Teoriassa kesällä voisi käydä polkupyörällä kaupassa, mutta ei vaan oikein käytännössä toimi 40 km on minulle liian pitkä matka ja vielä paluumatkalla olisi mukana jonninmoinen lasti. Ehkä käyn hyvällä omallatunnolla autolla kaupassa.

 

 

$€