Löysin vanhan tekstin, vanha, koska isäni elää vielä, mutta tämä on hyvä minulle itselleni nyt.

 

Antti Heikkilä kirjoittaa kirjan alussa siitä, että pitää tuntea oma kroppa ja lukea sitä silloinkin, kun on sairaus joka vaatii lääkärin apua. Tärkeä asia! Ja aina tärkeämpi mitä vanhemmaksi tulee, ja varsinkin, jos on useampia vaivoja!

Olen nähnyt viime aikoina miten tärkeää tuo on, kun olen seurannut isäni sairastelua. Hänellä on kaikki sairaudet, paitsi tuberkuloosi, diabetes ja aids. Hän on minun isäksi vanha, täyttänyt jo 80v. Suuresta tautien määrästä ja valtavasta lääkekasasta huolimatta hän jaksaa käydä päivittäin ulkona ja pystyy yleensä ajamaan autoakin. Hän luottaa täysin lääkkeisiin (ja on muutenkin kemiallis-teknologinen tyyppi) ja haukkuu jatkuvasti lääkäreitä, on silti terveyskeskuksen vakioasiakkaita.

Mutta hän ei osaa tippaakaan kertoa miten hän on sairas, millaisia oireita on, milloin ne on pahimpia, mistä särkee, onko oireet muuttuneet, jne. ”Pirusti särkee joka paikkaa” sillä tiedolla lääkärin pitää antaa oikeat lääkkeet ja yhteensopivat, kunhan vilkaisee koetuloksia. Hän olisi päässyt paljon vähemmällä tuskalla, jos olisi vuosien varrella pystynyt vähän lukemaan omaa kroppaansa ja kertomaan lääkärille vähän enemmän.

Olen ajatellut, että on todella tärkeää tietää millaisessa kunnossa on itse juuri nyt. Ja pikkuvaivoihin saa kokeilla omia konsteja: eri ruokia, luonnon rohdoksia, vapaasti myytäviä lääkkeitä, liikuntaa, rentoutusta, hierontaa, mitä vain. Mutta liikaa ei saa ruveta itse lääkärikirjoja lukemaan, silloin voi tulla sellainen itsetarkkailun riippuvuus. Tuntuu, että on kaikki taudit, vaikka ei ole mitään.

Kun muutama vuosi sitten katselin isäni tuskia, kun hänellä pehmytosareuma aiheutti niitä, ajattelin, että jos joskus olen sellaisessa kunnossa olen valmis kokeilemaan tosissani vaikka elävää ravintoa. Olisi sekin pienempi paha. Isällä oli silloinkin vaikeuksia saada apua, koska ei pystynyt selittämään mitään oireistaan, muuta kuin ”särkee”. Ja lisäksi sähläsi labrareissujen kanssa.

Siis jos tulee sairaaksi pitää vaatia hoitoa, mutta pitää osata itse kertoa vaivoista, pitää käydä kokeissa yms. kuten on sovittu ja pitää arvostaa lääkäriä ja olla hänen kanssaan yhteistyöhaluinen.

Kyllä tuo sama pätee laihdutukseenkin; pitää olla selvillä miten itsellä menee, kun monet asiat muuttuvat painon pudotessa. Pääsääntöisesti terveys paranee, mutta hyvä tarkkailla itseä, kun ravinto muuttuu ja varsinkin jos ottaa käyttöön uusia ruoka-aineita, niille voi olla vaikka allerginen.

 

 

$€