Kirjoitan muisteluitani ja nyt pitäisi sille tehdä loppusilaus sekä etsiä kuvia. Se piti olla jo keväällä valmis, mutta eipä ollutkaan. Tulee jouluksi tai pääsiäiseksi. Tulevana talvena se on pakko vääntää valmiiksi, jotta pääsen eteenpäin tekstieni kanssa.

 

Kirjoitan sekalaista kollaasia, jonka nimi on Kupla. Se saattaa olla sen lopullinenkin nimi. Se ei kuitenkaan oli koronakupla. Tuo on kollaasi, sillä siihen tulee hyvin erilaista materiaalia, eri tyylisiä tekstejä, lyhyitä ja pidempiä, monologia, keskustelua, juttuja ehkä runokin. Liitän siihen myös kuvia, valokuvia, maalauksia ja sekatekniikalla tehtyjä. Osa teksteistä on kirjoittajapiirien harjoituksia. Nyt en väännä harjoituksia väkisin mihinkään tekeillä olevaan sopiviksi, mutta jos helposti tulee kokonaisuuteen liitettävä niin tulkoot. Tuo kollaasi ei ole mikään nopea prosessi, vaan väännän sitä hiljalleen, sillä ei ole kiire valmiiksi, kunhan kehittelen.

 

Minulla on tekeillä myös Kylä ja Kirje nimiset tekstit, mutta juuri nyt en ole kovin kiinnostunut niistä. Ja sitten kuitenkin tulen uppoutumaan niihin, vaikka tavoitteeni onkin vallan muualla.

 

Kirjoitan päiväkirjaa, osan julkaisen täällä, osan pidän vain omana tietonani. Missä sitten menee varsinaisen päiväkirjan ja tajunnanvirran raja, aivan sama, ei sitä tarvitse tietää. Olisi mulle itselle hyvä, että kirjoittaisin kirjoittamisen päiväkirjan ja kasvien päiväkirjan lisäksi hengellistä päiväkirjaa.

 

Kirjoitan kirjoittajapiirin harjoituksia ja voin palata menneiden kirjoittajapiirien teksteihin tai tehdä samat harjoitukset uudelleen eri tavalla. Yritän päästä kirjoittajapiirissä vähän uusille raiteille ja irti vanhoista kaavoistani, siksi yritän ottaa rennon asenteen, enkä ajattele, että jokaisen tekstin pitäisi viedä jotakin projektiani eteenpäin.

 

Vaikka nyt tulee syksy, yritän pitää piha ja kasvihommat käynnissä mahdollisimman myöhään. Viime syksynä jäi vähän vaiheeseen, mutta silloin olin sairas. Mikä se vaiva oli, taisi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Joka tapauksessa touhuaminen vähenee ja sen tilalle pitää virittää jotakin istumisen vastapainoksi, sauvakävelyä tai pyöräilyä, eipä täällä metsässä muuhun ole mahdollisuuksia. Kun touhuaminen vähenee, pitää myös syömistä vähentää, tai keväällä olen entistä lihavampi. Pihassa on kaivamista, raivaamista, peittämistä, siivoamista, istutusta ja sadon keräämistä, kunnes lumi peittää maan tai routa kovettaa sen. Siellä pitää touhuta ja muistaa, että joulu ei ole vielä ensi viikolla, eikä edes ensi kuussakaan.

 

Siis kirjoitan, niin luulen, jos pitää pitää huoli, että jutut etenee, niin pitää pitää huoli myös, että muutkin asiat pysyvät ajan tasalla. Lokakuussa on vielä palkattomalle eläkeläisrengille satunnaisia hommia. Tänään menen tekemään kasvukauden viimeiset paalit, sitten puretaan laitumen aitoja ja järjestellään naudat pihatoihin. Pitäisikö minunkin kyntää, enpä tiedä. Puolukoita on jo vaikka kuinka paljon, koska mies on käynyt pitkän aikaa joka aamupäivä poimimassa, oli äsken vähän myrtsin näköinen, kun sanoin, että niitä alkaa olla jo aika paljon. Sieniä ei ole yhtään jemmattuna, ne muutamat mitä mies on tuonut, on syöty heti, suppiksia voisi löytyä. Mutta viime syksyisiä kuivaamiani suppiksia on paljon keittiön yläkomerossa.

 

 

 

$€