Nyt kirjoitin mielipiteeni.

 

Pistää miettimään

 

Mitä mieltä sitten kaikista asioista pitäisi olla. Pitääkö olla samaa mieltä kuin muutkin. Tämän vuoden aikana on koko ihmiskunnan elämä muuttunut, niin ja kaksi tätä aikaisempaa vuotta olivat jo epänormaaleja. Sitä oli ennen jotenkin tuudittautunut turvalliseen pohjoismaiseen uneen. Siinä nukkuessa oli paljon jäänyt hoksaamatta ja näkemättä. Nyt tuntuu tyhmältä. Toisaalta harmittaa, että uskoi kaiken menevän vain parempaan suuntaa ja että jätämme lastenlapsillemme puhtaamman, terveemmän ja turvallisemman maailman, kuin mitä oma nuoruutemme 1970-luvulla oli. Silloin otsikoissa olivat kylmä sota, öljykriisi ja luonnon saastuminen, ydinvoimaa vastustimme oikein olan takaa. Mutta nyt ensin tuli korona ja sitten tuli Eurooppaan sota, karmivat kidutukset ja energiakriisi. Ei olisi uskonut, että taas Euroopassa kidutetaan ihmisiä joukoittain. Ainahan on yksittäisiä vihanpurkauksia kauppakeskuksissa tai kadulla, mutta tällaista järjestelmällistä kidutusta.

 

Onko sillä mitään merkitystä, että mitä täällä polttoaine maksaa. Onhan totta, että tilanne eriarvoistaa meitäkin. Varakkaat, joilla on ollut varaa ostaa sähköauto, saavat autonsa lataukseen vaikka ilmaiseksi kaupan pihaan, mutta syrjäkylän eläkeläinen ei pysty ostamaan tankkia täyteen bensaa. Mahdollisimman harvoin hän tien kuoppia kierrellen ajaa kirkonkylän kauppaan ja ostaa mahdollisimman halpaa ja pitkään säilyvää. Miettii tarkkaan ostoksensa. Ei se haittaa, vaikka tietä ei kunnostetakaan, koska sitä on varaa ajaa niin harvoin.

 

Äitini, 96-vee, harhailee pimeässä säästääkseen sähköä. Ei edes maksa itse sähkölaskuaan, koska elää syytinkiläisenä. Sanoin hänelle, että parempi pitää lampussa valo kuin kaatua luut poikki. Kaikki eivät säästä vielä ollenkaan sähköä, vaan polskivat ulkoporealtaissaan.

 

$€