Kirjoittajapiirin harjoitus

Kirje Isälleni

Ovat alkaneet liputtaa isänpäivänä, koska äideillekin liputtavat. Nyt isänpäivän lähestyessä olet mielessäni, vaikka lahoat siellä mullan alla. Täällä maan päällä ollessasi elit omalla tavallasi, jota minä en ymmärrä enkä hyväksy. Minusta tuntuu, että et harkinnut kaikkia ratkaisuitasi loppuun asti. Et käsittänyt päätöstesi lopullisia seurauksia. Järjestelit paljon aikuisten lastesi elämää, pilkoit maata, yhdelle palan metsää, toiselle palan peltoa. Minulle et antanut mitään, koska minulla oli jo. Ei minulla mitään ollut, vaikka olinkin silloin jo Reinon kanssa naimisissa ja olin muuttanut tänne Mälikkälään. Siis silloin, kun sen maan jakamisen aloitit, käsittämättömän toimintasi olit aloittanut jo aikaisemmin. Ymmärrän, että maan lahjoittaminen ei ollut perinnönjako, koska teit sen eläessäsi. Se ei mennyt hyvin. Ensin kutsuit suurimman osan lapsistasi kokoon kahvitilaisuuteen ja annoit heille samalla maata, saatoit antaa rahaakin, luulen niin. Myöhemmin annoit toisten selän takana lisää joillekin, ostit yhdelle auton, toiselle moottoripyörän. Martti kävi hetken sahalla töissä, hänen palkkarahansa vaadit itsellesi.

Kaikkien pilkottua tilaa omistavien oli pakko olla mukana omistamassa yhteisiä maatalouskoneita. Sinä kuitenkin maksoit ne. Onneksi en kuulu siihen kolhoosiin, mutta taas omaisuuttasi siirtyi sisaruksilleni.

Hallitsit meitä tavalla, joka sai meidät lapsesi kadehtimaan toisiamme ja epäilemään kaikkea. Emme tulleet koskaan tietämään mitä olit antanut kullekin. Kun kuolit, sinulla ei ollut kuin vaatteet päälläsi. Kaikki asiakirjat ja päiväkirjasi olit polttanut leivintuvan isossa uunissa viimeisillä voimillasi. Niin Kyllikki kertoi. Sen saatan uskoa, mutta kuitenkin epäilen, että asiakirjat ja päiväkirjasi ovat Kirstin hallussa.

Miksi sinä syrjit minua? Haukuit ja huusit minulle, kun Kaija syntyi vain puoli vuotta häidemme jälkeen, mutta sinun pelisi oli alkanut jo ennen sitä. Mieheni Reinon kanssa olit taas hyvää pataa. Juttelit kohteliaasti tavatessanne. Näin Reino alkoi epäillä väitteitäni siitä, että olet pirullisen kiero. Näin sait aikaiseksi erimielisyyttä minun ja Reinonkin välille.

Oliko minussa pahinta se, että olin lapsistasi innokkain kirkossakävijä rippikoulun jälkeen, enkä ollenkaan välittänyt sinun Jehovastasi. Kaikkihan me kävimme rippikoulun vastustuksestasi huolimatta. Se taisi olla ainoa asia, johon äiti pääsi meillä vähän vaikuttamaan. Äiti oli uskovainen harras ihminen, mutta minusta ei tullut sellaista, vaikka haluaisinkin. Ja tuolla Maijan sakki painaa hommia koko viikon, ei pidetä pyhää. Eivät käy tyttäreni jumalanpalveluksissa, eivät taida kuulua, edes kirkkoon, se tulee hyvätuloisille niin kalliiksi. Tiedän heidän sydämiensä asioista aika vähän, mutta et sinäkään tietänyt edes mitä lapsesi touhusivat, missä liikkuivat pitkin kyliä. Ulkokuori pidettiin siistinä.

Vihaan sinua vieläkin. En pysty antamaan anteeksi. Ehkä voisin antaa anteeksi, jos olisit pyytänyt, olisit edes vähän nähnyt, että millaisen riitelevän sekasotkun loit. En tajua miksi tämän teit, kenen etua ajoit. Jos olisit ollut vain itsekäs, olisit pitänyt kaiken suuren omaisuutesi itselläsi kuolemaasi asti. Siitä olisi seurannut lakien mukainen perinnönjako. Halusitko hallita? Pakotit kunkin lapsesi elämän haluamallesi radalle ja jokaisesta poikkeamasta rankaisit ja tottelevaisuudesta palkitsit rahalla, autolla, moottoripyörällä tai muutamalla hehtaarilla maata.

Voisit nyt sieltä pilven reunalta, mullan alta, Helvetin tulesta tai missä sitten lienetkin katsoa, että mitä olet saanut aikaiseksi, voidaanko vielä jollakin tavalla pelastaa vuosisatoja vanha sukutilamme. Vastuu on sinun. Me lapsesi täällä maan päällä emme edes kykene keskustelemaan muusta kuin säästä ja maantien kuopista. Tämä kaikki on sinun syytäsi. Mitään ei ole enää tehtävissä.

Tiedän, että en tiedä kaikkea meidän sukumme asioita, saattaa olla, että tiedän hyvin vähän. Jos mielipiteeni on väärä siksi, että en tiedä tosiasioita, niin sekin on sinun syysi, koska et ole kertonut totuutta minulle. Minulle jää ilmeisesti ikuiseksi arvoitukseksi se, että mitä salasit ja miksi.

 

Tyttäresi Ritva

 

JK

Laitan tämän kirjeen meidän omien asiapapereiden joukkoon talteen. Lapseni ja lastenlapseni saavat lukea sitten kun minua ei enää ole. Haluan, että he tietävät, että olin sinulle kiukkuinen ja että sinä olet luonut sukuumme erimielisyyttä. Saavat tietää senkin, että minä syytän siitä vain ja ainoastaan sinua, isäni.