Tajunnanvirtaa

 

Nyt katkeaa kohta hermo. Olin perjantaina iltapäivällä helpottunut, kun sain liimattua äitini ihoon kipulaastarin. Mutta mitä vielä! Hänen selkänsä on nyt entistä kipeämpi. Huomenna tulee kolme viikkoa, kun hän kaatui, kompuroi ja sen jälkeen elämä meni huonoksi. Näin ei voi jatkua. Ruokahalu on nolla. Hän juo tosi vähän, koska kärsii virtsankarkailusta, niin haluaa, että pissaa tulee vain vähän.

Jossakin vaiheessa soitin päivystävän lääkärin numeroon, sieltä sanottiin, että mitä tänne soitat, käske ottaa Buranaa ja maata. Mutta hetipian soitti lääkäri perään, että ei saa missään tapauksessa ottaa Buranaa niiden verenpainelääkkeiden kanssa, eikä saa laittaa kipugeeliä, koittaa pärjätä Parasetamolilla, iäkkäillä paraneminen on hidasta. Siitä muutama päivä äitillä oli vakio lääkärissäkäynti ja sai reseptin kipugeeliin siinä sivussa ja käskettiin laittaa kylmää. Ei parannusta tilanteeseen. Perjantaina soitin terveyskeskukseen ja sain hänelle kipulaastarireseptin ja luulin helpottuneena, että nyt tilanne ratkesi. Eilinen oli vaikutuksen odottelua ja vähän Parasetamolia. Ja sitten tänään selkä on entistä kipeämpi, särkee paikallaan maatenkin eikä kävelystä tahdo tulla mitään.

Kyllä mua nyt ihan oikeasti harmittaa, mun pitää taas huomenna soittaa johonkin numeroon ja sanoa, että ei tästä hommasta tule yhtään mitään, sattuu kaikki liike, ei syö, ei juo ainakaan tarpeeksi, kävely ja istuminen on tuskaa.

Ei tämä enää varmaankaan johdu yksistään siitä kaatumisesta. Äiti ei ole ottanut aikaisemmin mielellään särkylääkkeitä, mutta elokuussa pyysi muuten lääkärissä käydessään reseptin. Joten minusta tämä on sitä samaa, mitä se sitten lieneekään......

Tämä mun pähkäily johti siiten, että tulostin lomakkeen: Hakemus kotona asumista tukeviin palveluihin, täytinkin sen jo melkein valmiiksi, äiti saa töhertää nimensä siihen alle. Mutta sitä ennen soitan aamulla terveyskeskukseen ja sitten vasta vanhuspalveluittenohjaajalle. Hyvää joulua vaan.

 

$€