Joulunaika ja uusi vuosi ovat kohtia, joissa ajan kuluminen ja ajan rajallisuus konkretisoituu. Jouluna väkisinkin tulee mieleen lapsuuden joulut, mummu ja pappa, jotka ovat jo kauan sitten edesmenneitä. Kynttilät haudoilla viestivät ikävää ja muistot pyörivät päässä. Minulle joulu on odotusta, nyt enää välipäivinä en halua kuunnella joululauluja. Jouluruuat ja suklaat kyllä syön loppuun.

Vuoden vaihtuessa pitää vaihtaa allakkaa, jos se ei ole paperinen, joka vaihtuu uuteen, niin ainakin vuosiluku vaihtuu. Yksityishenkilökin tekee jonkinlaisen tilinpäätöksen, mitkä olivat menneen vuoden tulot ja menot, hankinnat ja menetykset, saavutukset ja epäonnistumiset, ilot ja surut, tapaamiset ja erot. Pitää haikeana todeta, että taas vilahti elämän matkasta yksi vuosi. Jotenkin haluaisi pitää päivistä kiinni, jarruttaa ajan virtaa, mutta onko se mahdollista. Ehkä vain olemalla aktiivinen, eikä istu toimettomana.

Selaan nyt vielä jonkin aikaa mennyttä vuotta ja katselen kaikkien muistikirjojeni ja kollaasikirjojeni sivuja. Teen oman tilinpäätökseni ennen kuin kiidän kohti kevättä, alan selata siemenliikkeiden valikoimia ja kaivaa omia siemenvarastojani, mitä nyt sitten valon lisääntyessä innostunkaan tekemään.

$€