Juhani kuoli kaksi kuukautta sitten ja minä ylitin vähän oikeuteni hänen asioidensa hoidossa, vaikka olenhan hänen edunvalvojansa. Laitoin lehteen hänen kuolinilmoituksensa ja surijaksi vain oman nimeni. Vuosi sitten, kun Juhanin kunto huononi, hän pyysi minua hoitamaan asioitaan, koska pelkäsi, että hänelle määrättäisiin edunvalvojaksi vento vieras virkamies. Minä suostuin, vaikka tiesin, että edessä oli paljon energiaa vaativaa papereiden täyttämistä ja säädösten lukemista.

                      Olen aina ollut Juhanin tuttu ja ystävä siitä lähtien kun aloitimme kansakoulun samassa pulpetissa vierekkäin istuen. Nyt sitten olen monet vuodet auttanut työkseni Juhania kodinhoitajana.

                      Juhani tuli kavalasti petetyksi. Hänen vaimollaan, Helenalla, oli monet vuodet toinen mies, eikä Juhani hoksannut mitään. Syy ei ollut Juhanin tyhmyydessä, vaan siinä, että Helenan vanhemmat ja koko suku olivat täysillä mukana rakentamassa peitetarinoita ja sen suvun jäsenten välinen tiedottaminen toimi täydellisesti. Koskaan ei syntynyt ristiriitaa heidän puheittensa välille. Kun Juhanin äiti järjesti syntymäpäiväjuhlat kaupungin kylpylään, kutsui paljon vieraita ja järjesti ohjelmaa koko viikonlopuksi, niin perjantai aamulla Helenalle tuli kova hammassärky. Hän pakkasi Juhanille ja lapsille kaiken tarvittavan mukaan tuskaisesti kipua valitellen, mutta oli tyytyväinen, koska oli onnistunut saamaan yksityiseltä hammaslääkäriltä ajan lauantaiksi. Toiset lähtivät juhlimaan, mutta Helena jäi kyynelissään suremaan hienojen juhlien jäämistä väliin. Tosiasiassa Helena oli varannut saaristosta viikonlopuksi mökin ja meni sinne miesystävänsä kanssa. Syntymäpäiväjuhlissa Helenan vanhemmat tiesivät kertoa tyttärensä hammaskivusta ja kehuivat puolituttua hammaslääkäriä, joka suostui ottamaan vastaan lauantainakin. Mitä Juhani olisi voinut epäillä?

                      Kun toinen mies vuosien jälkeen paljastui, koko Helenan suku syytti Juhania tapahtuneesta. Miten he kykenivätkään kääntämään joka asian ylösalaisin?

                      Juhanin hermot joutuivat koville, koko elämä, koti ja perhe murenivat. Kun vaimon suku oli vuosien ajan suunnitellut eron taloudellisen puolen, jaossa Juhanille jäi vain iso velka, vuokra-asunto ja muutama risa särö Arabian astia. Juhani oli antanut appiukkonsa auttaa heidän perheen talousasioiden järjestelyssä ja oli itse keskittynyt vaativaan suunnittelutyöhönsä ja lopputulos oli se, että kaikista hankinnoista oli kuitti appiukon nimellä. Juhanilla taas ei ollut mitään millä olisi todistanut, että oli antanut ne rahat appiukolleen.

                      Alkoholista Juhani sai pientä lohtua, hänestä ei kuitenkaan tullut alkoholistia, mutta elämä alkoi pyöriä vähitellen alaspäin. Kymmenen vuotta sitten hänellä diagnosoitiin MS-tauti. Työ vaihtui eläkkeeseen. Hän ei kuitenkaan kuollut MS-tautiin, vaan sydänkohtaukseen. Kun tulin Juhanin luo aamukäynnille, löysin hänet verannalta kuolleena, kylmänä, kohmettuneena. Tuuli oli heittänyt pienen lumikinoksen hänen päälleen.

Eron jälkeen Helena muutti Ruotsiin ja korkeasti koulutetut lapsen Saksaan, Ranskaan ja missähän se kolmas tohtori mahtaakaan asua. Kun tulin ensimmäisen kerran auttamaan Juhania, hän oli todella yksinäinen ja masentunut. Menin työpäivän jälkeen vanhalle kaverille kylään munkkipussi mukanani. Keitin kahvit. Meidän kaksikymmentä vuotta vähemmällä yhteydenpidolla ollut ystävyytemme nousi uuteen kukoistukseen. Juhani avautui minulle ja ilta illan jälkeen haukkui vaimoaan ja samalla koko naissukupuolta. Hänen sydämensä keveni ja synkin masennus väistyi.

Kun Juhani kuoli otin reippaasti kaikki järjestelyt vastuulleni. Sain yhteyden yhteen hänen lapsistaan ja hän välitti suruviestiä eteenpäin suvussa. Tiesinhän minä, että Juhanilla on sisaruksia, sitä samaa kansakoulua kävivät kassani silloin joskus, mutta nyt en tiedä missä asuvat, enkä edes siskojen sukunimiä. Juhani puhui heistä yksittäisiä juttuja, joista selvisi, että heillä kaikilla oli huonot välit keskenään. Ehkä pinnan alla oli muhinut kateutta, kaunaa ja katkeruutta lapsuudesta asti. Isänsä kuolemasta he olivat selvinneet vikisten äidin komennossa, mutta äidin kuoleman jälkeen monet asiat räjähtelivät ilmiriidaksi. Lopuksi tärkeintä oli tapella joka asiasta ja kaivella esiin vuosien takaa loukkaavat sanat, alistamiset ja pomotukset.

Juhanilta oli mennyt ensin työkaverit, sitten oma perhe ja lopuksi vielä sisaruksetkin. Nyt osa sisaruksista on kiukkuisia laatimastani kuolinilmoituksesta. Se onkin tarkoitettu heille merkiksi, että Juhanilla oli kuitenkin kaikesta huolimatta yksi ihminen joka välitti. Mitä siinä tuittuilevat laittakoot itse omansa. Myös halusin kertoa kyläläisille ja tutuille, että Juhani on kuollut. Vähän minua arvelutti tuo rakas-sana, mutta laitoin sen monikkoon: Rakkaamme, vaikka alla on vain minun nimeni. Haukkumiset siitä tuli, mutta itse sen maksoin.

 

 

 

$€