Eteenpäin muistikirjan selailussa

moskova354-normal.jpg

Minulla on tarkoitus alkaa kirjoittamaan muisteluita vanhojen valokuvien ja vanhojen esineiden inspiroimana. Mummuthan muistelevat, niin, olen edelleen siskolle vähän kiukkuinen siitä, että hän laittoi meidän yhteisen muistelu-projektin poikki juuri silloin, kun alettiin pääsemään käsiksi asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä, jäi sellainen fiilis, että vain hänen asiansa olivat tärkeitä ja kun hän vaihtoi tyyliä elämänsä jatkosta, hän hylkäsi minut, eikä ollenkaan ajatellut, että minullakin on oma elämäni, tunteeni, muistoni, ongelmani, ja vaikka minä olin yrittänyt auttaa häntä, minut sai heittää pois juuri sillä hetkellä kun hänestä tuntui sopivalle ja minä olin käynyt tarpeettomaksi, ehkä jopa vaaralliseksi, voin ottaa esille asioita, joita hän ei haluakaan käsitellä, vaikka aluksi opetti minulle miten pitää katsoa tosiasioita rehellisesti ja kaataa kaikki kulissit ja paljastaa oma sisin. Ja sitten hän itse meni kulissin taakse kokonaan piiloon, minä en enää kykene näyttelemään hänen kanssaan.

Koen, että tuo projekti vahvisti minua henkisesti. Se antoi uutta intoa ja uusia näkökulmia, tietysti myös ihan oikeeta tietoa. Pelkään vaan sitä, että jos saan kirjoitettua lapsuus- ja nuoruusmuistoja lisää, ihan yksin, en siskon kanssa yhdessä, niin voinko sitten joskus käyttää sitä aseena siskoani vastaan, antaa hänelle luettavaksi muisteluita, joita hän ei halua lukea tai hän on niistä eri mieltä. Haluan sanoa tässä itselleni, että en halua olla paha, enkä ilkeä, enkä halua aiheuttaa toisille henkistä tuskaa. Haluan vain selvitellä asioita omassa päässäni ja niiden järjestäminen on kirjoittamalla ja kuvaamalla helpompaa, kuin vain istumalla sohvalla ajatuksia pyörittämässä.

Suuri haaveeni on koota muistojeni pohjalta yhtenäinen tarina, se olisi fiktiivinen, vaikka muisteluni olisivatkin täyttä totta. Tuosta tarinasta tulisi jatko-osa tai sivuosa tai selvittely oman elämäni kulusta: jos, sit-ku, tai,... Siis jatko-osa tarinaan, josta osan olen julkaissut täällä http://blogit.maaseuduntulevaisuus.fi/jatkokertomus/ ja lisää laitan pikkuhiljaa. Haluaisin keskittyä maaseudun ja maatalouden pieniin arkielämän yksityiskohtiin, tietysti siinä on ihmissuhteilla suuri osa ja tarinalla pitää olla juoni. Juonesta ei tule ongelmaa, sillä se on jo olemassa, sen ilmaisu pitää vaan toteuttaa niin yksinkertaisesti, etten sekoa omaan näppäryyteeni ja kirjoita itseäni pussiin, enkä eksy labyrinttiin.

Minulla on lupa penkoa muistojani.

 

SE