Pitäisi konmarittaa, tehdä kuolemansiivousta, vähentää tavaraa, jotta olisi helpompi elää. Niin nykyään opetetaan. En nyt halua alkaa suunnittelemaan kuolemaa, koska haluan elää. Kaikesta tavarasta en halua eroon, en turhastakaan, koska se ei ole minusta turhaa. Esineet ovat kauniita ja niihin liittyy muistoja. Haluan muistella, vaikka en haluakaan elää täysin uppoutuneena menneeseen. Eletty elämä on kuitenkin se mistä voin tänään jatkaa eteenpäin. Jo tehdyt ratkaisut rajoittavat mahdollisuuksiani nyt tehdä uusia päätöksiä. Esimerkiksi koska olen tähän asti syönyt liikaa ja hankkinut itselleni suuren ylipainon, en voi nyt ostaa s-kokoisia bikineittä, vaan minun pitää ensin laihduttaa kaksi tai kolme vuotta ja jos onnistun, tyhjä nahka roikkuu velttona, joten en voi sittenkään käyttää bikineitä.

Jossakin oli neuvo, että on helpompi heittää tavaraa pois, roskiin tai kiertoon, kun ensin kuvaa sen muistoksi. Voi sitten tavaran hypertelyn sijaan selailla kuvia. Onnistuisikohan tuo. Jos vähän saisin raivattua tarpeetonta pois kellarin hyllyiltä.

$€