Tavallinen ruokasipuli on hyvää, purjo sopii moniin keittoihin ja salaatteihin, suhteeni valkosipuliin ei ole intohimoinen, mutta joskus sitä pitää olla, esimerkiksi aioli on todella hyvää.

Ruokasipulia viljelen vain kesän ja syksyn tarpeeseen, en yritä kuivata niitä. Sitä en käsitä, että ennen onnistuin helposti kuivaamaan sipulit niin hyvin, että ne säilyivät kevättalveen, onko lajikkeet tulleet vaativimmiksi tasaisen kuivauslämpötilan ja oikean säilytyslämpötilan suhteen vai onko vika minussa. Mutta kaupastakin pitää ostaa sipuleita kuin maitoa, vain viikon tarpeeksi. Parasta sipuli on voissa paistettuina renkaina ja ne sopivat hyvin liha ja kalaruokien lisäkkeeksi. Sitten on monia ruokia joihin sipuli sopii hyvin ja niitä joissa sipuli on välttämätön,. vaikka sienisalaattiin pitää laittaa aina sipulia.

Karpeille varsin tuttu on purjon ja kukkakaalin liitto nimellä vichyssoise, se oli jo Atkinsin 1973 suomennetussa kirjassa Dieettivallankumous. Se ohje menee näin:

4 viipaloituitua purjosipulia

2 rkl voita

2½ dl kanalientä

2½ dl kukkakaalia

2½ dl paksua kermaa

suolaa ja pippuria maun mukaan

1 rkl hienonnettua ruohosipulia

Kiehauta purjorenkaita voissa, kunnes ovat pehmeitä ja kullankeltaisia. Sekoita kanaliemi ja purjot sekoittimessa. Lisää liemi, kukkakaali, kerma, suola ja pippuri kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä 10-15 min. Sekoita hyvin. Tarjoa kuumana tai kylmänä.

Ei mitään hurjaa rasvalla mässäämistä, vaikka olisikin alkukeitto, kun tämä ohje on kahdeksalle hengelle. Tuossa on lientäkin vain puoli litraa, ja kokonaisuudessaan ohje on vähän kummallinen, tarkottaako purjot vain purjon vaaleaa osaa, aika epämääräinen määrä kun muut aineet on sanottu tarkkaan, mutta hyvä keiton sillä saa.

Tein itse tällaisen tuota mukaillen

20 g voita

½ kg purjoa

½ kg kukkakaalia

7 dl vettä

3 dl kermaa

2 kanaliemikuutiota

Vaikka tuossa on jo litra lientä laittaisin vielä enemmänkin, jotta se olisi keitto, mutta kumpaa lisään kermaa vai vettä? Tässä mun versiossa on enemmän kukkakaalia ja siksi se on aika iso annos, mutta siinä maistuu aivan riittävästi purjo, se on tietysti makuasia, tulee hyvin 8 lautasellista.

Myös jauhelihakeitossa pitää olla purjoa, vaikka perunan paloja ei olisikaan.

ossinp%C3%A4iv%C3%A4%20051-normal.jpg

Ruohosipuli on kätevää keväällä ja kevätkesällä, sen satokunnossa pitäminen tahtoo unohtua kesän aikana, ja kun menee poimimaan kukkia kuivakukiksi niistä rapiseekin jo siemeniä. Ruohoisipuli on helppo viljellä, kunha muutaman vuoden välein jakaa liian tiheiksi kasvaneet mättäät.

talvisipuli-normal.jpgtalvisipuli3-normal.jpgtalvisipuli2-normal.jpg

Pillisipulista saa keväällä satoa jo ennen ruohosipulia ja se on mehevämpi. Hauskin kaikista sipuleista on ilmasipuli. Sen kasvatus on minulla nyt vähän retuperällä ja minun pitää olla tarkkana ensi keväänä, että laitan ilmasipulini hyvään paikkaan kasvamaan, etten kadota tuota aarretta. Siitä voi syödä kaiken maassa kasvavat isot sipulit, ilmassa kasvavat pienet sipulit ja varret ja lehdet myös. Sekä ruohosipuli, ilmasipuli että pillisipyuli ovat monivuotisia ja talvehtivat yleensä hyvin.

jaumoon%20042-normal.jpgjaumoon%20041-normal.jpg

Tavallista valkosipulia en yleensä ole viljellyt, mutta minulla on ollut vuosia talvivalkosipulia ja sen tilanne on nyt sama kuin ilmasipulin, keväällä pitää olla tarkkana ja kunnostaa kunnon kasvupaikka. Talvivalkosipuli tuleentuu jo heinäkuulla ja jos vasta syksyllä alkaa miettimään, missä ne ovat, ei ole jälkeäkään jäljellä, vasta aikaisin keväällä versot nousevat maasta, joskus jopa viimeisen lumen läpi. Tietysti voi ne löytää syksylläkin, jos muistaa kohdan missä ne kasvoivat. Talvivalkosipuli tekee pallon itusilmuja kukkavartensa latvaan. Jos niitä ei poista, ne tippuvat maahan ja kasvavat seuraavana kesänä jakaantumattoman sipulin, joka jakautuu vasta toisena kasvuvuotenaan.

Jos kevään etenemiseen ei tule takatalvea väliin, niin pitää pian käydä katselemassa joko sipulien vihreitä tappeja nousee maasta.

 

SE