Sataa. Pisarat hakkaavat ikkunaan. En tiedä paljonko on satanut, koska mittari on kenossa.

Tulee. Puut ovat kaarella. Pihamännyn haara rysähti alas klapikatoksen viereen. Kai se meinasi, että siinä on hyvä, sen voi heitellä suoraan katokseen, kunhan on katkonut.

Harmittaa. Kylvötyöt on kesken. Kolme päivää ehdimme painaa hommia sateiden välissä ja niistäkin ensimmäinen oli liian märkä, mutta ehkä parempi, että on kylvetty liian märkänä, kuin olisi nyt kylvämättä. Mitenpäin asian ajatteleekin, toisaalta litimärässä maassa jyvät kuolevat, ei tule orasta, jospa ei sataisi niin paljoa.

Aivastuttaa. Kyllä se tästä helpottaa, koivun kukinta on ohi ja sade huuhtelee loputkin siitepölyt pois. Kaiken peittää keltainen pöly, jota leijui poudalla suurina pilvinä. Kuuset kukkivat punaisina. Kaunis maisema, tummat männyt, harmaat haavat, heleät koivut, punaiset kuusten latvat, valkoiset tuomet.

Jännittää. Sisko on karanteenissa. On sillä kyllä jo altistumisesta yli viikko. Sellaista se on, kun ihmisen on pakko mennä työpaikalle, eikä saa istua yksin traktorin hytissä.

Väsyttää. Varmaan tämä mummo on painanut viime päivät liikaa hommia vihan vimmalla sääennustetta manaten. Jos en ole ollut traktorin hytissä, olen kaivanut lapiolla pihassa kivien koloista juolavehnän ja ohdakkeen juuria ja siirrellyt kasvejani paikasta toiseen. Se on harrastus. Kiva harrastus.

Ei ole kuvia tai jos on, en jaksa etsiä. Kasvien tiedot ovat likaisessa muistikirjassa, josta kirjoitan ne parempaan talteen, kunhan saan aikaiseksi.

$€