Muistikirjamerkintöjäni

moskova351-normal.jpg

Mun sekopäinen näkemys on sellainen, että kaikki liittyy kaikkeen, ainakin mun elämässä. Ammatti on maanviljelijä, se yhdistää sukuun, sekä menneisiin että tuleviin sukupolviin. kasvit on oleellinen osa työtä, joka tuottaa ruokaa ihmisille ja tuotantoeläimille. Sää ja vuodenajat rytmittävät elämän, joskus tahtoni vastaisesti. Kun samalla harrastaa kasveja, samat asiat rytmittävät harrastuksenkin, kun on hyvä sää tehdä töitä silloin olisi hyvä sää harrastaakin. Maatalousympäristö tarjoaa materiaalia kasviharrastajalle, mutta monesti hankalasti hyväkiskäytettävässä muodossa, pellolla kököttää olkipaali ja haluaisn katetta kasvini juurelle, niin en voi mennä hakemaan sitä 600 kg painavaa paalia kottareilla, jos taas haen sen paalipihdeillä, on se liian suuri pudotettavaksi tuvan nurkalle, joten asetalma on niin ja näin, tietysti mahdollisuudet ovat paljon paremmat kuin kaupungissa. Jos pidän itseäni kristittynä, ei mikään tekemiseni saisi olla ristiriidassa vakaumukseni kanssa, sekin on helpolta näyttävä asia, mutta ideologian toteuttaminen käytännön asioissa on aika monimuotoinen juttu. Tässä hankalimmaksi asiaksi koen suvun, olenko kiltti vai pidänkö puoliani, molemmat ovat vähän huonoja valintoja, saanko suuttua, jos suutun niin onko väärin olla hiljaa pitämättä yhteyttä vai onko parempi purkaa paha olo ja sanoa mitä ajattelen, sitten olenkin paha kiukkuinen ihminen. Uskonnossa juhlat ja syöminen ovat tärkeitä asioita, jossakin joulupöydässä ovat sanoistani läsnä: usko, ruoka, vuodenajat ja suku. Tällä tavalla näen, että elämä niputtaa asioita yhteen, enkä kykene näkemään esim. vain joulua koristeluna tunnelmana.

moskova353-normal.jpg

En ole koskaan sisustanut silloin, kun lapset olivat kotona, oli asuminen sitä, että yritettiin järjestää vuosien mittaan vaihtuville tärkeimmille tarpeille paikat. Mutta sitten, kun alkoi muuttokuormaa kulkemaan suuntaan ja toiseen, minun ja mun miehen asuminen meni vähän sekavaksi, ja nyt koen, että ne toiminnot mitä päivittäin tarvitsen ovat todella epäkäytännöllisesti sijoittuneet, mutta tuleepa liikuntaa, kun vaellan huoneesta toiseen tavaroitteni ja vaatteitteni perässä. Nyt kun muutamme, toivottavasrti se onnistuu lähi kuukausina, niin minulla ja mun meihellä on ensimmäinen mahdollisuus asua kahden kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen ja me saadaan laittaa tavaramme juuri niin kuin haluamme ja järjestää asumisemme haluamallamme tavalla. Se tarkoittaa, että minä saan tehdä melkein mitä haluan. Toivon hartaasti, ettei meidän enää tarvitse raahata yhtään lapsistamme mukanamme.

Luulen, että me ei osteta mitään uutta uuteen kotiimme, ainakaan aluksi, vaikka keittiö on vuosimallia 1956 ja puuhellassa on vain yhdessä reijässä keittolevy, kahdessa on renkaat. Sähköhellan haluaisn, mutta ongelmana on se, että rakennukseen tulee vain yksivaiheinen sähkövirta, eikä keittiössä oikein ole paikkaa sähköhellalle.

Koska molemmat asunnot ovat nyt käytössämme, muutto on jo alkanut, kotona tarpeetonta tavaraa virtaa Metsämökille pikku kuormissa. Joulukoristelaatikoiden kasa seisoo Metsämökin keittiön lattialla odottamssa muutamaa vielä kotona olevaa esinettä, ja sitten laatikot järjestetään yläkomeroon toivoen, ettei inne tule asumaan hiiriperhe.

 

SE