Tänään ei vielä sada ja pilvessä on reikä. Mihin sitä voi uskoa. Nyt haluaisin uskoa Ilmatieteenlaitoksen sääennusteeseen, se lupaa poutaa. Me tarvittaisiin neljä paalauspäivää ja ensimmäinen poutapäivä ei ole paalauspäivä, mutta toinen tai kolmas voisi olla rehuntekopäiviä ja jos sitten vielä ehtisi rullata ennen sadetta kuivia kauranolkia, niin sitten saisi taas sateet tulla, vaikka ei niitä tarvita kyllä tämä riittää. Ei meillä ole satanut mitään ennätyksellisesti, mutta ihan riittävän märkää on. Esikoinen on ottanut esille vanhan paalin käärimen ja korjaa sitä, suunnittelee ottaa sen käyttöön, kun siihen saa paremmin kyytiin tonnin painoisia möykkyjä, sitten vielä traktoreihin paripyörät, niin saattaa pysyä pellolla pinnalla. On siinä Esikoisella vielä toiveikas mieliala, kun jaksaa laittaa koneita sellaiseen kuntoon, että voisi yrittää vielä paalaamista.

Tosiasia on, että peltojen satoa on ihan hirveen paljon korjaamatta, viljoja puimatta ja nostokoneet möyrivät kurassa nostaen perunoita, porkkanoita, punajuurikkaita, sokerijuurikkaita ja muita. Puhutaan poikkeuksellisista oloista. Onhan tämä sitä, kun vertaa viime vuosiin, mutta niille jotka muistavat 1970-luvun, tämä on sitä samaa kuin silloin.

 

Pitääkö viljelijöitä auttaa nyt sitten taloudellisesti.

 

Toisaalta. Jos joku perhe jää ilman koko vuoden tuloja, saattaa elämä mennä vaikeaksi, vaikka pankki antaisi vapauksia velkojen lyhentämisen suhteen, niin pitää kai korot maksaa, eikä yksityistaloutta voi aivan nollabudjetilla vuotta pyörittää.

Toisaalta. Itsepä ovat valinneet. Ensinnäkin ammattinsa tietäen, että siihen sisältyy riskejä. Ja toisaalta ovat vielä ottaneet lisää riskejä maksimoidakseen sadon ja tuloksen. Eihän siinä mitään pahaa ole, että yrittäjä yrittää saada hyvät tulot, niin varmaan tekevät kaikki yrittäjät oli sitten kyseessä pelien koodaaminen tai vanhusten hoito. Mutta harvalla yrittäjällä voi itsestä riippumattomista syistä kääntyä kaikki tuotantopanokset tappioksi. Viljelijät ovat kuitenkin maksaneet jo kaiken mitä sadon saamiseen tarvitaan: siemenet, lannoitteet, kasvinsuojelun ja konekustannukset, vain puinti ja kuivaus ovat tekemättä. Miten sitten on maksimoitu satoa. Minusta viime vuosien suuret lämpösummat ovat innostaneet viljelijöitä lisäämään pitkän kasvuajan vaativia kasveja ja tuttujen kasvien lajikkeita. Pelloilla likoaa suuret määrät suuren lämpösumman vaativaa rehuvehnää, josta viime vuosina on saanut mahtavan sadon, nyt ei mitään. Puimatta on myös suuri osa härkäpavusta, jonka hyvyyttä on viime aikoina hehkutettu sekä valkuaisrehuna että Härkkiksenä. Rapsi on myös kasvi, jota on viime vuosina viljelty paljon hyvin tuloksin, mutta nyt tuli kato. Ei tämän vuoden kurjuus johdu yksin syksyn sateista ja vääristä kasveista, kyllä takana on koko kesän viime vuosia alempi lämpösumma ja siitä johtuen sadonkorjuun aloittaminen meni kovin myöhään. Me luotimme siihen, että ilmastomuutos on muuttanut kesät lämpimiksi pysyvästi, kun muutaman kuuman kesän ajan keskustelu lämpenemisestä kävi varsin kuumana. Miksi juuri nyt ei puhuta ilmaston lämpenemisestä samaan sävyyn, eihän yksi normaali kesä Suomessa ole mitään kokonaisuutta muuttanut.

 

Vieläkään ei sada. Ei kyllä paistakaan.

 

 

 

SE