Lokakuun meni, päiväkirjaa tuli kirjoitettua.

Aivan samaan tapaan en jatka. Tämä oli tarkoitettu selviytymiseksi kesästä talveen. Sen myöntämiseen, että syksy on ohi. Toki syyshommia voin vielä tehdä keittiössä ja pihassa. Nyt kun pakastimeen on tullut tilaa, koska mehumarjat ovat mehuna pulloissa, voin keittää puolivalmista borssia sen tilan täytteeksi. Ne olisi tarkoitettu syötäväksi alkukesällä, kun kaikkea uutta kasvua on vasta vähän. Puolukkahilloa voisin keittää ja viedä myös lasten perheille. Keltaiset Hokkaidot odottaa makuuhuoneessa käyttöä. Niillä ei ole kiire, ennen tavoite oli säilöä kurpitsat jouluun mennessä, sitten pääsiäiseen ja viime kesänä oli yksi hyvä kova vielä juhannuksena.

Jos lokakuu oli tietynlainen haaste, niin kyllä marraskuukin on. Pitää olla tarkkana etten jämähdä paikoilleni, sama asia sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella. Nyt pitäisi aloittaa sauvakävely, koska muuten ulkohommat on vähissä ennen lumen kolaamista, tämän päivän tai huomisia ei kolata, nämät sulaa viimeistään lauantain vesisateessa. Jotakin sellaista voisi tehdä mitä en ole pitkään aikaan tehnyt ja mikä ei välttämättä ole mukavuusalueellani. Jos ostaisin uikkarit ja menisi uimahalliin. Kylmäaltaaseen? Avantoon? Ei, joku raja sentään. Henkisesti vähän sama asia, vaikka vetäisin vanhoja projektejani eteenpäin, muistelua ja kirjoittelua, niin mitä uutta. Me kumpikaan ei käydä nyt kansalaisopistossa, joten ei ole viikoittaisia säännöllisiä harrastuksia.

Kirjoittamisistani ja muisteluistani ja vanhan tavaran järjestämisestä voisin kehitellä tänne blogiin juttuja. Se voisi auttaa toimimaan järjestelmällisesti ja pitäisi vauhtia yllä. Tavoitteita pitäisi asettaa. Ja sitten pitäisi päästä alkuun. Pitäisi käydä läpi tietokoneen sisältö. Pitäisi kehittää joku hyvä nimeämissysteemi, jolla saisi pidettyä sisällön järjestyksessä ja asiakirjojen nimet olisivat sellaisia, että kertoisivat tarkkaan sisällöstä, eikä olisi tyyliin: Mielenkiintoista, Hyvä löytö tai Tajunnanvirtaa. Jos on tietokoneella asiakirjat sekaisin, niin hyllyn ja laatikoiden valokuvat, paperit, mapit, muistikirjat ja päiväkirjat on aivan yhtä sekaisin. Siis pitäisi…Siinä tuli monta pitäisi kohtaa bujon to-do-listaan.

Kuvat päiväkirjassa oli mulle uusi juttu ja hyvä kokeilu moneltakin kantilta ajateltuna. Tulee otettua kuvia ja ne tulee laitettua päivittäin talteen ja järjestykseen. Tekstin välissä kuva kertoo paljon ja nopeastikin selatessa asiat muistuu hyvin mieleen. Kun ottaa kuvia, se pakottaa näkemään pienetkin asiat ja muutokset, vaikka sen, että lehtikuusen keltaiset neulaset eivät ole enää puussa vaan ne ovat maassa. Kuvaaminen tulee jatkumaan, tarkempi toteutus vielä harkinnassa.

Päiväkirjan kirjoittaminen on siinä mielessä hyvä, että tulee asiat selvitettyä. Vaikka että oliko elokuvan nimi Siskokset vai Sisarukset. Ei ihan sama asia. Ja paljon vastaavaa on tullut kuukauden aikana vastaan. Sitä olen miettinyt, että pitäisikö päiväkirjaan laittaa päivän tärkein tai pari kolme tärkeintä uutista. Jos ne kaikki ei vaikutakaan suoraan meikäläisen elämään, niin mielialaan vaikuttaa. Mistä löytyisi hyviä uutisia?

Luultavasti jatkan ruokieni kirjaamista, mutta vanhaan tapaani punnita ruokia en mene. Olisiko viikon lista sellainen, mistä näkisi nopeasti kokonaisuuden? Entä miten olisi värien tai eri fonttien käyttö?

Nyt saa jäädä taakse syyspäiväntasaus, mikonpäivä, ruska, jakoaika, kekri ja halloween. Edessä on pikkujoulut, martinpäivä ja lisää revontulia, mutta en taida niistä juuri välittää. Liisan liukkaat ja Kaijan kaljamot pitää huomioida, varoa liukastumisia ja vaihtaa autoon nastat alle. Kuukauden ajan pitää pitää joulu poissa mielestä, ettei pitkästy koristeisiin ja Petteri Punakuonoon ennen ensimmäistä adventtia.

Naputtelenko huomenna päiväkirjani tänne blogiin tai tietokoneelle vai kirjoitanko kynällä ruutuvihkoon, muistikirjaan tai bujoon? Se selviää aikanaan.

 

 

$€