28.8.2022

Just, joo, eilen aamulla ITL lupasi todennäköisemmin poutaa kuin sadetta, sateen mahdollisuus 40 %. Illalla kun olin paalaamassa kuivia kauranolkia, ilmestyi taivaalle pieni kuivan näköinen pilvenhattara ja hetken kuluttua satoi kaatamalla. Siihen loppui se homma. Yöllä heräsin vessaan 2.45, kuten minulla on tapana. Kuului kaukainen jyrinä, kävin verannalla katselemassa, jyrisi lähempänä, satoi kaatamalla. Kun menin peiton alle, mies havahtui ja kysyi sataako, nousi katsomaan ulos. Samassa välähti, pamahti ja sähköt kotosi. Mies totesi rauhallisesti: Se iski muuntajaan. Se muuntaja on suunnilleen 60 metriä meen makkarin nurkasta kahden sähköpylvään varassa. Sitten mies meni vaan peiton alle ja mä vuorostani nousin katsomaan ulos ja mies kysyi rauhallisesti: Palaako se. Minä totesin vaan, että ei pala. Samassa tuli jo sähköt. Aamulla kun Poika soitti, sanoi lämpökeskukselle tulleen sähköt takaisin 2.57, hän kun näkee sellaiset asiat kännykästään. Se oli se sama sähkökatko, vaikka tässä muutama kilsa onkin välimatkaa. Tyhjensin aamulla sademittarista 42 milliä vettä ja lisää sataa reippaasti. Nyt ei kyllä etene peltohommat, no ei pihaankaan voi mennä kurassa rypemään.

Laitoin oven kiinni, se on ollut siitä asti auki kun kesäkuun alussa säät lämpenivät. Heinäkuun puolivälissä oli muutama kolea päivä, mutta ei niiden aikana ehditty ovea ja ikkunoita sulkea. Sääennuste näyttää niin kylmältä, että saatetaan pian sulkea tuuletusikkunatkin, vaikka on kehotettu laskemaan huonelämpötilaa. Siitä tulikin mieleen, että pitää miettiä energian säästöä. Jotenkin tuntuu ettei meillä ole suuria mahdollisuuksia siihen. Oikeastaan täällä metsässä huojuvan voimalinjan päässä ja rätisevän muuntajan vieressä pitäisi olla omaa sähköntuotantoa, mutta siihen pitää satsata rahaa niin paljon, että samalla summalla saa kuolevasta kirkonkylästä kerrostalokaksion.

29.8.2022

Nyt näyttää sääennuste vähän paremmalle. Märkää on, meillä satoi viikonlopun aikana jotakin 60 milliä, ITL:n lähin mittausasema näyttää vain alle kahtakymppiä, sellaisia ne kuurot ovat. Mulla oli haave, että ehdettäisiin miehen kanssa käymään jossakin ajelulla sadonkorjuun ja syysmuokkausten välissä, mutta nyt näyttää huonolle, viime viikolla oli vielä tilaa haaveille, mutta ei näillä säillä jää siihen mitään väliä, vaikka kyntää saakin vasta lokakuussa. Eihän meidän mikään pakko ole poikaa auttaa, mutta ei sitä vaan voi lähteä ja jättää häntä raatamaan, kun nytkin painaa aivan äärirajoilla, siellä on vielä rakennusmiehetkin hommissa, tänään on ensimmäinen betonivalu. Niin sitä tehdään vastoin suosituksia ja aiheutetaan ilmastomuutosta, mä haaveilen lomamatkasta bensa-autolla ja toinen tekee betonivalua. Siitä on nyt kuusi vuotta, kun ollaan miehen kanssa käyty kahta päivää pidemmässä reissussa. Silloin, kun jäätiin LUTU-henkilöiksi kahdeksan vuotta sitten, ajatus oli, että pari kertaa vuodessa tehdään pidempi matka, kun kerran on aikaa ja vapautta. Käydään oikein ulkomailla. Ja täällä sitä istutaan metsän keskellä ja tuijotetaan ruutua. Mun täytyy kirjoittaa, jotta näen mitä ajattelen, ei virtaa asiat vain vauhdilla pään läpi tyhjyyteen. Voin tästä illalla lukea mitä olen aamulla ajatellut. Nyt pitää ryhtyä keräämään omaa satoa ja laittamaan sitä säilyvään kuntoon, etikkaan ja pakkaseen. Turha sitä on miettiä toteutumattomia haaveita, energiakriisiä, ilmastomuutosta, tulevia hallaöitä ja sadetta.

 

$€