Pengon isäni vanhoja juttuja ja löysin tällaisen. Äiti väittää, että nykyään on vaikeaa, kun on uusioperheitä ja sukunimiä käytetään miten sattu, mieskin voi ottaa vaimon nimen tai sitten pidetään omia, vaikka oltaisiin naimisissa. Mutta ei ollut helppoa tällä vanhan ajan perheelläkään:

Menin naimisiin lesken kans, jolla oli aikuinen tytär. Isäni ihastu tuohon tyttäreen ja nai sen. Sitten isästäni tuli vävyni ja tytärpuolestani äitipuoleni, koska hän oli isäni vaimo. Sitten sai vaimoni pojan, josta tuli isäni lanko ja samalla enoni, koska hän oli äitipuoleni veli. Isäni vaimo (tytärpuoleni) sai myös pojan, josta tuli veljeni ja tyttäreni poika. Vaimoni oli mummoni, koska hän oli äitipuoleni äiti. Olin samalla kertaa äitinäitin miäs ja hänen tyttärenpoikansa. Äitinäitin miähenä tuli minusta oman itseni äitinisä.

Heh, meniköhän se ollenkaan oikein?

SE