Nyt en ala kirjoittamaan ja miettimään koko elämäni mittaista laihdutus ja syömis historiaa, mutta sen verran, että olen sisimmässäni karppaaja siis karppi. Minulla on ollut jonkinlainen ruokapäiväkirja karppaus.infossa vuosia. Siellä on joskus ollut ystäviäkin, sakki vaihtuu, muutamat pysyy, sitten tulee ja menee tyyppejä. Tuo foorumi on ollut minulle enemmän tai vähemmän tärkeä, mutta mukana se on kulkenut. Silloinkin, kun en ole itse aktiivisesti kirjoittanut, olen käynyt lukemassa tuttujen juttuja.

Syksyllä aloitin taas kirjoittamaan ruokiani sinne, kun tuntui kesän jälkeen, että pitää yrittää ryhdistäytyä. Tiesin, että syömiseni eivät olleet täydellisiä, mutta ajattelin, että kirjaamalla pääsen selville itsekin tilanteestani ja näen mitä pitää lähteä parantamaan.

Keväästä asti oli keskustelua siitä, että onko minun pakko laihduttaa, saanko sanoa itseäni läskiksi, saanko läiskiä sopimattomien ruokien perään ruokapäiväkirjaani pirun kuvia ja siitä miten negatiivisesti suhtaudun itseeni. Lopulta myönsin, että huonotuulisuus tarttuu muista ihmisistä minuun helposti, ja se on todella totta. Suuria laihdutussuunnitelmia olen laatinut vuosien varrella, viime aikoina niistä ei ole ollut mitään hyötyä.

Elokuun ensimmäisenä päivänä kirjoitin karpit.infon päiväkirjaani:

Olen kova mummo tekemään suunnitelmia ja nyt on laihdutussuunnitelma tehtynä. Se on 13 kiloa pois juhannukseen mennessä. Ja koska en pysty tekemään mitään elintaparemontteja, sehän on jo tässä nähty, mutta jos pystyisin vetämään laihdutuskuureja, niin nyt alkaa ensimmäinen kuuri ja tavoite on laihduttaa elokuussa 4 kiloa, siis sunnilleen kilo viikossa, jos ei onnistu niin sitten kuuri jatkuu ensi kuussa. Mutta tavoite on, että pääsen nopeasti eroon neljästä kilosta ja sitten pysyn siinä, ja aikanaan tulee seuraava kuuri, siis loka- tai marraskuussa seuraava laihduttaminen 3 kiloa, joka tapauksessa ennen joulua. Sitten on vaativa jakso: viettää joulu lihomatta. Tammikuu on tietysti laihdutuskuukausi, se on kaikilla, jos ei ole, niin on huono ihminen? Jos silloin saa pois seuraavan 3 kiloa, niin vielä jää viimeinen 3 kiloa ja sen tavoitepäivä on kesäkuun loppu.

Minulla oli tuolloin elokuun alussa kova into aloittaa elämässä uusi jakso, bujoilun aloitin ja suunnittelin laihdutuskuurin. Bujolla menee hyvin ja tuo suunnitelma laihtua 13 kiloa ennen juhannusta on edelleen voimassa, vaikka yhtään kiloa ei ole vielä kadonnut. Mutta vaikka viimeinen postaukseni tuolla on 9.8 ja sen jälkeen olen elänyt todella vapaudessa ruokieni suhteen, päänupista en niinkään tiedä, niin laihtumista ei tietenkään ole tapahtunut, sitä en ole odottanutkaan, mutta en ole lihonutkaan! Painan tasan saman. Vaikka olen elänyt vapaudessa, niin silti minun pitää punnita itseni joka aamu. Onko se sitten hyvä vai paha. Ei se minua häiritse, vaikka tarkista, että olenko lihonut.

Olen kirjoittanut bujooni 2.8: karppikaverit sai mut huonolle tuulelle. Missä on kannustus? Nyt mietin rauhassa mitä linjaa siellä vedän? Annanko olla koko foorumin? Hyökkäänkö? Vai ärsytänkö edelleen?

Olin todella pettynyt, kun en kokenut saaneeni kannustusta ja kateellinen, kun miniä kertoi miten mahtavaa kannustusta hän on saanut Painonvartijoissa tai jossakin sellaisessa. Hän on muuten laihduttanut 30 kg. Pojalta on lähtenyt saman verran. Sisko on saanut hyvää laihdutustukea työpaikan laihdutusryhmässä, häneltä on lähtenyt 20 kg. Kummityttö sai tukea nettiryhmässä ja keveni yli 20 kg. Mutta mikä minussa on vika, kun vaan ärsytän ja sitten seurauksena tulen lyödyksi entistä syvemmälle, vaikka koko ajan olenkin kykenemätön, ruma ja läski. Sitten vaan sanotaan, että minun pitää ajatella itsestäni positiivisesti. Eipä ole yksinkertainen temppu kääntää ajattelua, kun on koko iän, lapsesta asti, ollut kaikkea tuota em.

En ole käynyt elokuun jälkeen katsomassa karppaus.infossa, niin paljon silloin petyin, mutta nyt eilen menin kurkistamaan ja sen käynnin seurauksena syntyi tämä teksti.

Tiedä sitten miksi nyt kaksi viikkoa sitten halusin aloittaa taas ruokapäiväkirjan, vaikka en nyt ajattele laihtuvani, mutta mielessä kypsyy ajatus, että joulun jälkeen aloitan tosissani. juhannukseksi 13 kiloa pois! Mutta karppaanko vai heittäydynkö kevyeksi, se on vielä arvoitus, kuitenkin karppi elää minussa ja jokainen hiilihydraatti ruuassa on pieni rikos. Osaan siis edelleen syyllistää itseni!

*

Huomenna on viimeinen päivä ja sitten alkaa joulukuu. Toin tänään ulkovarastosta laatikollisen joulutavaraa, etten vaan myöhästy joulun vietosta.

 

SE