Luin kirjan

Sain aamupäivällä luettua Perttu Immosen kirjan Suomalainen historia. Oli niin hyvä kirja, että en ole ennen ahminut tuollaista sivumäärää näin nopeasti. Minähän en ole mikään kirjojen lukija, vaan vanhan tavaran järjestäjä.

Tuossa kirjassa konkretisoitui se, että vanha tavara ja vanhat paperit ja kirjeet kannattaa säilyttää. Mikä määrä niitä olikaan käytetty tuon kirjan kirjoittamiseen. Joten ei kannata aivan kaikkea konmarittaa pois. Miten sitten onkaan sähköisessä muodossa tietokoneilla ja kännyköissä lepäävän materiaalin kanssa. Onko ne sadan vuoden kuluttua luettavissa ja katseltavissa, vai ovatko kovalevyt menneet tietoineen kierrätykseen.

Immonen on yhdistänyt taitavalla tavalla sukututkimuksen ja Suomen historian ja siinä sivussa maailmanhistorian. Miten ihanaa olikaan vetää mielessä kuhunkin aikaan mukaan oman suvun henkilöt. Ja kun päästiin aikaan, jonka itse muistan, nousi ensin esiin aikakauden ja uutisten tunnepuoli, fiilis ja sitten oman elämän tilanteet ja tapahtumat.

Luin alleviivaten ja tulen vielä palaamaan kirjan sivuille, kun alan aktiivisesti kirjoittamaan omia muisteluitani. Avuksi otan myös Mitä Missä Milloin- kirjat. Isäni teki sukututkimusta ja samalla kirjoitti listoja Suomen historian tapahtumista, mutta hän ei onnistunut kirjoittamaan niitä yhteen. Siitä pitää erikseen etsiä, että mikä oli valtakunnan tilanne vaikka silloin kun pappani syntyi, ja siihen tyyliin.

Immonen liittää hienosti yhteen Suomen tilanteet ja maailman. Vaikka monet elämäni aikaset uutiset olin kuullut ja muistinkin, niin niiden suhde toisiinsa, syyt ja seuraukset, kirkastuivat todella paljon. Nyt kun täällä järjestän vanhaa tavaraa, selaan papereita ja pakkaan niitä varastolaatikoihin, saan tuohon lisäksi sen tiedon, että mitä minä tein missäkin vaiheessa. Mitä tapahtui muualla silloin, kun pääsin ripille. Sen muistankin, että kun lähdin syntymäkodistani maailmalle, oli Neuvostoliitto juuri hyökännyt Afganistaniin. Nämä tiedot auttavat minun ymmärtämään itseäni ja tekemiäni ratkaistuita.

Kaiken lisäksi Immosen teksti on erittäin helppolukuista ja selvää. Suuren helpotuksen antaa myös pieni kertaus silloin, kun siirrytään suvusta toiseen. Sukututkimuksen juoni etenee mielenkiintoisesti koko matkan. Jos kirjassa on paljon historiallista tietoa, niin mikä määrä onkaan juttua suvun henkilöistä. Teksti on tiivistä tietoa ja tapahtumia paljon, kuvailemaan ei pysähdytä, mutta pieni huumori kurkistelee paikoin sanojen välistä.

 

$€