Kaksitoista kaviota iskivät Punaisen torin jäiseen pintaan. Pakkasukko saapui troikallaan, Lumityttö istui vieressä. Kolmivaljakko pysähtyi rysähtäen juhlavalaistuksessa loistavan Gum-ostoskeskuksen eteen. Oven molemmin puolin seisoivat muotoilijansa suuresta pikkutarkkuudesta, taitavuudesta ja taiteellisuudesta kertovat jääveistokset. Kuu katseli Pyhän Vasilin katedraalin kupolien välistä. Kremlin tornin kello näytti yhdeksää illalla. Kohta alkoi toiveiden yö ja vuoden suurin juhla, uusi vuosi.

Pakkasukko astui reestä turkki päällään ja taikasauva kädessään. Lumityttö seurasi kevyin askelin. Tori oli täynnä ihmisiä. Naiset sipsuttivat korkokengissään ostoskeskukseen ja ulos. Miehet hiplasivat älypuhelimiaan.

Yksinäinen takkuinen kulkukoira puri kirppuja turkistaan Varpusvuorella yliopiston varjossa. Se lähti löntystelemään polkua pitkin rinnettä alas. Se juoksi maantiesillan alla olevalle metroasemalle ja meni sinisellä metrolinjalla  Arbatille.

Toinen takkuinen kulkukoira seisoi Paveletskajan rautatieasemalla. Junia saapui etelästä tasaiseen tahtiin ja ihmismassat purkautuivat ovista jalkakäytävälle. Kadunlakaisija oli tehnyt työnsä niin huolella, että koira ei löytänyt mitään syötävää. Sen oli pakko lähteä kohti metroasemaa, vaikka se ei halunnut mennä jalankulkijoiden alikulusta, koska portaiden alapäässä seisoi ihminen kerjäten koirilleen ruokaa. Viisi isokokoista piskiä seisoi ilmeettöminä rauhallisiksi huumattuina kerjäläisen vieressä. Kulkukoira tiesi olevansa vapaa. Sitä ei kahlinnut ihminen remmeineen, eikä rauhoittavine lääkkeineen. Surullisin mielin koira juoksi Eurooppa-pankin ohi kohti metroasemaa.

Moskovalaiset olivat menossa juhlimaan. Ihmiset vyöryivät metroaseman liukuportaisiin ja kulkukoira kulkeutui heidän jaloissaan kohti punaisen metrolinjan vaunuja. Se jäi   Borovitskajan asemalle ja meni liukuportailla ylös. Kulkukoirat tapasivat toisensa. Molemmat ilahtuivat saadessaan toverin rinnalleen. Yhteisymmärryksessä he juoksivat Maneesiaukion läpi ja Kremlin aidan vierustaa kohti Punaista toria. Oli juhla, mutta koirilla oli nälkä. Ne päättivät mennä pyytämään ruokaa Pakkasukon taikasauvalta.

Punaisella torilla ei ollut muita koiria, eikä kukaan huomioinut näitä kahta, ne saivat etsiä rauhassa ihmisten käsistä pudonneita ruokapaloja. Saavuttuaan Pakkasukon luo, ne esittivät toiveensa isosta ruoka-annoksesta ja jäivät ihailemaan humua ja hälinää. Kun ilotulitus alkoi, ne pinkaisivat pelästyneinä kohti metroasemaa ja samalla alas metrotunneliin, vaunuun, joka oli menossa kohti koillista. Leningradin rautatieaseman kohdalla Komsomolskajan metroasemalla vaunuun tuli kaksi isoa ulkomaalaista miestä. Toinen miehistä kaivoi muovikasistaan makkarapaketin. Hän taittoi pitkän makkaran kahtia ja antoi kummallekin koiralle. Pakkasukon taikasauva oli toiminut.

Koirat lepäsivät päätepysäkille asti vaunun lattialla. Ihmiset istuivat apaattisen välinpitämättöminä, tuijottivat vain poissaolevan ilmeettöminä lukulaitteitaan kuulokkeet korvilla. Jostakin kuului hiljaa läpi Hatsaturjanin Miekkatanssi. Tyttö ryyppäsi termosmukista tsajua.

Koirat kävelivät yhdessä ohi elementtikerrostalo kolonioiden yöpymisslummiinsa, jossa suuri joukko lajitovereita olikin jo koolla. Murhe ja puute leijui slummin yllä. Lämmin makuupaikka löytyi hökkelin nurkasta. Oli rauhallista, sillä keskikaupungin hälinä ja pauke ei kuulunut tänne asti.

 

SE