keskiviikko, 15. marraskuu 2017

Kurpitsa

Nämä kuvat olis varmaan kuulunut jo edelliseen, mutta tässä nyt on kurpitsoita.

marras%C3%A4es%20005.jpgjoulu15kuu%20012.jpg

 

SE

keskiviikko, 15. marraskuu 2017

Lihavan levoton lepo

Makaan vieressä mahtavan mahani

Se pullistelee

On kipeä

Palleaa nipistää

Suolissa kulisee

Avaan napin

Käännän kylkeä

Huokaan ja hikoilen

Hiljaa kiroilen

Sitä se teettää

Peruna, pasta ja sienipiirakka

Suppilovahvero meni suolessa solmuun

Kierteellä koko akka

 

Mahani on iso

Se on iso ja pyöreä kuin jättiläiskurpitsa

Sitten koverretaan se tyhjäksi

Tehdään silmät ja suu

Siinä se virnistää

Voi ei, halloween

Lepään lihavat raajani raukeina

Kissa kehrää lämpimästi mahani päällä

 

Mutta

Laskut

Maksamattomat laskut

Heti ylös ja maksamaan

Maha pitää raahata mukana

Se on edelleen täysi, ei tyhjä

Missä avainlukulista

Miksi ihmeessä avainlukulista on nautaeläinluettelon välissä

Eräpäivä

Tänään, eilen, toissapäivänä

Rahat

Missä rahat

Tyhjä tili, täysi maha

Tulipa lihavalle levoton lepo

P2276552.jpg

 

 

SE

 

tiistai, 14. marraskuu 2017

Rauha täällä

Voiko ja kuinka pitkälle

Voiko ihminen valita helpomman tai vaikeamman tien

Tuleeko elämästä helpompi, kun ottaa itselleen

                      vähän töitä

                      vähän perhettä

                      vähän harrastuksia

Ei tarvitse huhkia, ei stressiä

Ei tarvitse lähteä harrastuksiin

Voi istua teeveen edessä, nukahtaa

Ei velkaa, ei maksamattomia laskuja, ei huolta lapsista, ei puolisosta, ei turhia tuttuja, ei auton katsastusta, ei tapaamisia

On rauha ja lepo seurata, kun naapurissa

                      painetaan ylitöitä

                      kahta työtä, kolmea työtä

                      pestään

                      kiillotetaan

                      siivotaan

                      haravoidaan

                      yhdellä on mahatauti

                      toisella korvatulehdus

                      on harkat, peli ja konsertti

                      salivuoro, kerho ja näyttely

                      neuvola, koulu ja vanhempainilta

                     synttärit, rippikoulu ja penkkarit

                     asuntolaina, kulutusluotto ja pikavippi

                     auto rutattu

                     moottoripyörä rikki

                     vene vielä maalla

                    asuntovaunu siivoamatta

                    polkupyörän ketjut poikki

                    lentoliput lunastamatta

Istun ja keinuttelen

Katselen

Ei huolen häivää

Ei mitään häiriötekijää

Rauha ja hiljaisuus

Tyyni onnellisuus

Ei mitään, vain minä ja hiljaisuus

 

SE

maanantai, 13. marraskuu 2017

Juhlia

Isänpäivä, lähimmäisenpäivä, meni ihan kivasti. Tytön sakki kävi jo lauantai-iltapäivällä. Kaakelperi (1vee 1kk) oli ihana ja vauhdissa. Sanoi hiljaa pappa ja unohtui seisomaan pitkiksi ajoiksi, mutta käveli vain kolme-neljä askelta, nopeaan siirtymiseen konttaaminen on parempi keino. Pikkuserkkunsa, joka on päivän nuorempi, juoksee jo, mutta hänellä on isoveli esimerkkinä. Kaakelperin isä on nyt vävyni, menivät tässä syksyllä naimisiin. Häät meni hyvin. Ei tarvittu poliisia, eikä ensivastetta tai lääkäriambulanssia, kuten joissakin sukujuhlissa on meen suvussa viime vuosina tarvittu. Ja tekivät siinä häähumussa lapsenkin, se syntyy toukokuussa.

Pojat kävivät eilen. Esikoinen tuli heti aamulla sakkinsa kanssa. Kekkuli ( vähän vaille 5 vee ja Tyyppi kohta 2 vee) pitivät vauhdista huolta ja jatkoivat lelujen levittämistä siitä mihin Kaakelperi oli jäänyt, en viitsinyt kerätä niitä välillä. He lähtivät sitten eteenpäin, seuraavan papan luo, ja siitä sitten taas eteenpäin vanhemman papan luo.

Kuopus tuli aamupäivällä ja Poika vähän puolenpäivän jälkeen. Pojan vaimo oli töissä omassa ravintolayrityksessään. Kuopuksen tyttöystävä oli jossakin kaupungissa, tuskin isäänsä tervehtimässä, eikä myöskään äitinsä nykyistä, joka on Lontoossa, eikä pääse perheensä luo Suomeen, koska ei ole saanut passia, on ootellut jo kauan. Mutta perhekään ei halua mennä Lontooseen, siellä ei ollut kivaa.

  • Nyt meen serveri Irlannissa kaatu, sanoi Kuopus.
  • Kenen?
  • Töistä.
  • Tarviks sä nosturin, että saat nostettua sen pystyyn, naljaili Poika.
  • Ei yhtään, kyl tää tästä nousee. Siellä oli varmaan sähkökatko, sanoi Kuopus.

Tuollaista se tämän päivän työn tekeminen sitten on. Ei Kuopuksella mikään työpäivä ollut, eikä mitään päivystysvuoroa, mutta muuten vaan siinä kakunsyönnin lomassa nosti serverin pystyyn. Hän ei taida olla koskaan erossa työstään. Hänellä tulee koeaika ihan näinä päivinä täyteen, joten sitten hänellä on vakinainen täysipäiväinen työ. Ja ennen joulua tulee koulu käytyä, milloin opinnäytetyö sitten valmistuu, se on vähän vielä auki, mutta töissä alkaa sen tekemiseen sopiva projekti ihan ensi viikolla.

Kun Esikoisen sakki oli tulossa herkuttelu matkaltaan, he poikkesivat vielä katsomaan Poikaa ja Esikoista. Kekkuli sai tunnin touhuta Kuopuksen kanssa, he kun ovat kavereita ja Kuopus käy täällä maalla nykyään aika harvoin, niin hetki oli arvokas.

Tänään aamupäivällä kävin kylältä hakemassa kukkakimpun tätilleni ja äitilleni kaksi kassillista ruokaa. Iltapäivän istuin tätin synttäreillä, hän täytti tänään 90-vuotta, on siis nuori verrattuna Suomi-neitoon. Nyt olis sitten parin viikon tauko juhlimisessa, sitten on Tyypin 2 vee-synttärit. Lahja on jo tulossa Ifolorilta. Ihan kiva tehdä kuvakirja, kunhan on ensin saanut kuvat jonkinmoiseen järjestykseen. Huomenna voisi ottaa kuvien järjestämisurakkapäivän, kun se henkilö, joka asuu täällä kanssani (ei saa sanoa mies, kun se on sukupuolittava sana) menee Esikoisen kanssa tekemään töitä, niin minulla on rauha ja haluamani päivärytmi. Mun pitäis raahata kasveja ruukuissa kellariin, ne on nyt pihassa peitteen alla, eikä ne kestä siinä koko talvea, siis jos tulee oikea talvi, mutku kellarissa on tyhjiä ruukkuja ja kaikenmaailaman laatikoita, ja ne pitää järjestää ennen kuin sinne mahtuu mitään kasveja. Tai jos mä haluankin vähentää mun kasvien määrää, niin jätän kaikki pihaan talveksi ja sitten juhannuksena näkee mitkä vihertää, mitkä ei.

Mulla on pikkasen sijoitusongelmia noiden kasvien kanssa, ei rahojen, kun pitäisi tehdä kaikki uudestaan alusta alkaen kunnolla joko suurella työllä tai paljolla rahalla, mutta kun en oikein tiedä haluanko panostaa kasveihin niin paljoa kumpaakaan, jos vaan loisin katselemassa toisten kasvattamia kasveja ja ostan ruuakseni toisten kasvattamia kasveja. Nyt mun pihakasvit on vähän niinku hajasijoitettu pitkin pihaa luonnonkasvien sekaan, siis rikkaruohojen. Eikä juolavehnää ja metsäheiniä niin vain yhdessä hetkessä perata pois, eikä edes myrkytetä yksinkertaisesti, perennat pitää joka tapauksessa kaivaa ylös ja siivota juuret, valitsee kumman tavan tahansa oheiskasvien tuhoamiseen. Toivottavasti lumi peittää pian pihan ja saan unohtaa kasvini sinne muutamaksi kuukaudeksi.

Kohta tulee Maajussille morsiamen päätösjakso, jospa katson sen, se toinen henkilö täältä lähti palokunnan harjoituksiin.

 

SE

sunnuntai, 12. marraskuu 2017

Iik

- Iiiik, huudahdin, kun katsoin varastolaatikosta nostamani vihon sisään, se oli päiväkirja vuodelta 1968.

Jotenkin karulla tavalla tuli eteen ajan kulumisen todellisuus. En oikein itsekään uskonut, että olen kirjoittanut päiväkirjaa 50 vuotta sitten. Mitä tuona aikana on tapahtunut. Jos niin paljon aikaa, ja paljon enemmänkin, silloinhan jo kirjoitin, on takana päin, niin paljonko voi olla edessä, ainakin vähemmän kuin takana. Pysähdyttäviä tällaiset hetket, kun tajuaa jollakin todellisella tavalla ajan kulun. Se on paljon kouraisevampaa, kuin se, että näkee kellon sekuntiviisarin pyörivän ikuista ympyräänsä tai huomaa numeron vaihtuvan toiseksi kellon nelinumeroisessa sarjassa.

itsen%C3%A4isyys.jpg

Olen ajautunut muutenkin Suomi-100 tunnelmiin, kun olen penkonut vanhoja tavaroita ja papereita. Kävin myös katsomassa uusimman Tuntemattoman, vaikka en ole ollenkaan sotaelokuvien ystävä. En ole myöskään elokuva-asiantuntia, mutta minusta tämä oli parempi kuin kumpikaan edeltäjistään. Mitä elokuviin tulee, katsoin myös telkkarista elokuvan, jossa Alfred Kordelin ammuttiin, mikä Mommila sen nimi sitten olikaan.

Olen joskus kauan sitten tulostanut netistä Suomi-80 sivustolta vuosien 1917-1918 tapahtumat paperille. Tulostin se äitilleni ja hän on lukenut sitä varmaan yli kymmenen vuotta, mutta nyt hän käski minun viedä sen pois, eli se on nyt meillä. Olen siitä nyt lukenut päivittäin, että mitä 100 vuotta sitten tapahtui.

Löysin isäni jäämistöstä myös historiikin aivan tämän paikan tapahtumista 1917-1918. Siinä oli muutama kohta, joiden avulla nyt tiedän, että minä päivinä tapahtui jotkut mummun kertomat yksityiskohdat. Mun kumpikin pappa on ollut hyvin passiivinen kapinan aikaan. Talollinen, valkoisiin kuulunut, kyyhötti kevättalven suolla kuusen juurella piilossa ja torppari, punaisiin kuulunut, makasi peiton alla hirveässä lääkkeen hajussa muka sairaana. Tiedän, että äitini kodissa ei silloin ollut pikkulapsia, mutta isäni kodissa oli isän siskoja jo syntynyt. Nyt mun pitää kaivaa sellaiset paperit esille, joista selviää, että odottiko mummu silloin lasta, synnyttikö vai imettikö, jotakin niistä, koska hän on synnyttänyt neljä tyttöä vuosina 1915-1921.

Ei tämä elämä pelkkää mennyttä ole, kyllä tämä päivä myös on olemassa ja mun elämässä.

 

SE