lauantai, 27. lokakuu 2018

Missä olen menossa

Fyysisesti en ole missään menossa, olen kotona.

Koska olen syysihminen, ei minulla tahdo talvi tulla ollenkaan, ei oikeastaan sekään mitä yleensä sanotaan syksyksi, minulla on kesä niin kauan kuin puissa on vähänkin lehtiä. Vaikka nyt on tavallaan jo talvi, lunta maassa, niin kuitenkin rauduskoivuissa ja raidoissa on edelleen vähän keltaisia lehtiä, niin ei mikään oikea talvi ole, ehkä syksy. Mies kävi tänään hakemassa suppelovahveroita metsästä, ne oli jäässä ja lumisia, mutta sulihan ne kattilassa.

Näin vuodenajan vaihtuessa olen palailemassa koneelle kuvieni ja tekstieni pariin. Takana on aika hieno kesä, näin vanhetessa ei enää hellekään haittaa. Pihaa ja luontoa haittasi kyllä kuivuus, paljonkin. Nyt toivon runsaita syysateita, jotta meidän kaivossa olisi kevättalvellakin vettä. Olen jo uhkaillut lapsiani: Tytölle sanoin, että tuon meidän pyykit heidän pyykkikoneeseensa aina kun menen sille kylälle kansalaisopistoon ja Esikoiselle sanoin, että me aletaan käydä heillä saunassa. Kun Poika kuuli tuon, niin hän huokaisi tyytyväisenä, että onneksi hän asuu tarpeeksi kaukana. Mutta minä sanoin siihen, että turha olla helpottunut sillä jos vesi loppuu täysin, niin sitten me muutetaan heidän pihasaunan kamariin muutamaksi viikoksi asumaan, voi mennä kuukausiakin. Mutta nyt kuitenkin ollaan kotona ja saunotaan tänään täällä pihasaunassa ja pumpataan uppopumpulla saunavesi vanhasta kaivosta, jos niin riittäisi uudessa kaivossa vesi pidempään, vaikka sama pohjavesi se koko pihan alueella on.

Nyt olis taas päässä juttuidea. Haluan pohtia muutamia tyyppejä, joiden toimintaa en ymmärrä. Koska en ymmärrä heitä, on vaikea kirjoittaa, nyt yritän vapautumista fysiikan kaavoista, eli pyrin kääntymään vähän fantasian suuntaan, sekin on vaikeaa, kun olen niin maassa kiinni oleva. Olen kirjottanut samoista ihmisistä kappaleita, jotka ovat pilkästään suoraa lainausta. Siinäkin tuli vaikeuksia, kun halusin kirjoittaa muutaman vuosikymmenen takaista keskustelua, enhän minä tiedä miten ihmiset silloin puhuivat. Sen voisi kiertää niin, että nykyään vain muistellaan menneitä tapahtumia ja jo edesmenneitä ihmisiä.

Ennen saunaa voisin otta pienen värikylvyn.

2018_04_04_4496b.jpg

 

perjantai, 3. elokuu 2018

Helle

luonto kylpee lämmössä

                      pohjoinen kerää suurta lämpösummaa

 

luonto kituu kuivuudessa

                      koivun latva kellastuu

                      lehdet käpertyvät

 

mahtava lomasää

                      lapset polskivat

                      aurinko paistaa

 

tukala työsää

                      aurinko kuumentaa paitaa

                      vasara polttaa kämmentä

 

kaura kuivuu pystyyn

                      ei saada puuroa

ruista ei kylvetty syksyn märkyydessä

                      ei saada leipää

vehnä kasvaa

                      syödään pullaa

ohra kasvaa

                      juodaan kaljaa

                                    kossua

tiistai, 26. kesäkuu 2018

Sade

sataa

ilmaraot aukeavat

yhteyttäminen alkaa

käpertyneet lehdet oikenevat

kuivuneet lehdet tippuvat pois

elämä jatkuu

alkaa uudelleen

sirkkalehti tulee valoon

vielä ehtii

on kesäkuu

kesää on vielä jäljellä

kesä rehevöityy

vihertyy

kukkii

tuottaa satoa
 

IMG_0003%20%282%29.jpg

 

SE

maanantai, 18. kesäkuu 2018

Pouta

 

keltaiset koivut

kuivat koivut kalliolla

ruskettunut nurmikko

kuihtuneet kukat

itämätön vilja

 

seitsemän viikkoa poutaa

kuivaava tuuli

helle

raastava kuivuus

käryävät hermot

 

hyvä ulkoilusää

satamatta kiitävät pilvet

odotan sadetta

rukoilen sadetta

pelkään ukkosta

 

IMG_1192.jpg

 

SE

maanantai, 4. kesäkuu 2018

Tajunnanvirtaa toukokuusta

Tajunnanvirtaa, joo, on tässä tajunta virrannut pitkälti toista kuukautta viime kerran jälkeen, toukokuu jäi kuumuudessaan ilman postausta, jotakin muuta kyllä tapahtui, sitä kaikkee on vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen.

Äitienpäivä oli vähän erikoinen, mullekin, mutta varsinkin Tytölle, hän oli äitienpäivän synnärillä, sehän sopii hyvin päivän teemaan. Silloin lauantaiaamulla Tyttö sanoi miehelleen kahdeksan aikaan, että hän saattaa synnyttää lähiaikoina. Yhdeksältä Tyttö soitti synnärille ja selitti miltä tuntuu ja sai vastaukseksi, että ole kotona niin kauan kuin voit, mutta jo puolentunnin kuluttua mies sanoi, että nyt mennään, hän ei ole enää kotona vaimonsa kanssa. He olivat synnärillä 10.04 ja pääsivät kirjaamisien ja valmistelujen jälkeen synnytyshuoneeseen 10.30. Poika syntyi 10.45 ja sai muiksi luvuiksi 4200, 51, 9-9-10. Tyttö sanoi, että joku saattoi juosta. Hän tuli maailmaan kuten enonsa, meidän Kuopus, joka kuitenkin säilytti täpärästi sukumme syntymäpainoennätyksen, silloinkin joku saattoi juosta, siitä tulee syksyllä 28 vuotta. Tyttö oli vauvan kanssa siellä äitienpäivän ja tulivat sitten maanantaina kotiin. Vauva syntyi jämptisti 9 kuukautta häiden jälkeen, niinhän minullekin kävi, mutta minulle se oli Esikoinen, Tytöllä on taas Kaakelperi (1,5vee) tehtynä koekappaleeksi.

Sitten menikin pitkä pätkä hikistä toukokuuta kuumassa ja pölyisessä vanhan traktorin hytissä ilman tietoa ilmastoinnista ja jos aukaisi ikkunan, sieltä tuuli puhalsi sisään paksun savipilven. Äestin melkein kaikki Esikoisen pellot kylvökuntoon. Mun mies kynti, kylvi ja jyräsi. Esikoinen kylvi osan ja rahtasi kaikki lannan pellolle ja levitti sen, peittasi siemenet, hoiti logistiikan ja teki karjatyöt ja valmista tuli, pahasti ei hajonnut mikään kone, pientä ongelmaa tietysti aina tulee.

Nyt Esikoisella on työn alla viimeinen 14 ha, jonka kanssa aloitettiin aivan alusta, sitä ei ole viljelty viime vuonna, osa juolavehnästä oli kynnetty ja sitä ennen se oli ollut ikinurmi. Se säilyi tukikelpoisena, vaikka viime vuonna ei viljeltykään, sillä maataloustuissa on pykälä, force majeure, joka vapauttaa viljelyvaatimuksesta, suuria vapauksia ei suoda, mutta kuolleilta ei vaadita mitään. Tuollainen aina liikuttaa eri tavalla, kun kuolee oman itsen ikäinen ihminen, kuusikymppiset on kuitenkin nuoria kuolemaan, tuon isännän isä elää edelleen. Nyt Esikoinen viljelee sen peltoja. Mun mies kynti sen. Mä äestin kertaalleen, kyllä oli mielenkiintoisia kasoja juolavehnän juuria ja kastikkamättäitä. Siellä ne nyt kuivuvat luonnonmukaisesti auringonpaisteessa luomuun siirtyvällä pellolla ja naapurin teinit äestävät innolla. Esikoinen kaivaa ja kaivattaa valtaojia salaojaporukkaa odotellessaan. Ennen sadetta se pelto kylvetään vihantaviljalle. Kyllä oli hyvät säät kuivattaa juolavehnän juuria. Mulla kuivuu niitä omassa pihassakin. Mä kaivoin perennapenkistäni muutaman tärkeän kasvin talteen ja sitten mun mies kynti sen Esikoisen nelisiipisillä paluuauroilla, nyt se on äestettynä ja odottaa ideoita, olis kolme aaria vapaata maata, kaikki muu on sallittua, mutta viljan kylväminen on kielletty, koska me ollaan mun miehen kanssa luovuttu maatalouden harjoittamisesta, niin viljan viljely on kielletty, ei siis linnunlyhteitä.

On tässä kuivunut muukin ei vain juolavehnän juuret äestyspellolla ja lakanat narulla, alkaa olla pelottavan kuivaa. Kaikki kedon kukat ovat jo kukkineet ja käpertyneet kuiviksi, ei taida olla heinäkuussa yhtään kukkia, paitsi kesäkukkia, jos onnistuu suojaamaan ne lähiöiden halloilta. Tänään on tasan kuukausi, kun meillä on satanut, hellepäiviä en ole laskenut, mutta koko kuukausi taisi olla lämpö yli 20 ja monena päivänä lähellä hellettä, niiden hellepäivien lisäksi, mutta 30 astetta on meillä vielä rikkomatta. Taitaapi olla edessä vanha ajan juhannus, ensin kallioita paukuttava salamointi ja sitten maamassoja siirtävä kaatosade. Jos nyt sammakkomieheksi tai naiseksi ryhdyn. Sadetta toivon, mutta rauhallista ja hillittyä.

Just nyt mun puuhellalla lämmittämäni tiskivesi jäähtyy altaassa liikaa, kaadoin sen lautasten päälle jäähtymään, kun oli kattilassa kiehuvan kuumaa. Meillä pitää lämmittää kesällä, se on huhtikuusta marraskuuhun, vesi uusiutuvalla energialla joko puuhellalla tai pihasaunan padassa, koska öljynpoltin ei ole päällä. Talvella tulee muuten vaan laitettua vesikattila puuhellalle, kun sitä joka tapauksessa lämmittää.

Ja nyt tähän joku kuva. Mistä mä sellasen tempasen. Laitoin muuten Kirkko-blogin ajan tasalle, oli päässyt jäämään vähän jälkeen tässä tohinassa, mutta Herbaario-blogi on edelleen mitä on, en uskalla edes katsoa, tilanne ei ole muuttunut, kuvia kasveista olisi, mutta ne eivät vaan jostakin syystä siirry järjestyksessä blogiin, vaan odottavat sekaisin muistikorteilla ja kovalevyillä, ehkä joskus sitten.

IMG_0555%20%282%29.jpg

Nyt ne kukkii kaikki yhtä aikaa.

 

SE