lauantai, 21. huhtikuu 2018

Tajunnanvirtaa

Eilen:

Mun varpaat kypsyi maihareissa, kun oltiin iltapäivä purkamassa Tytön leikkimökkiä. On nyt sentään saatu se homma alkuun, toivottavasti saadaan huomenna kaikki puutavara kärryyn ja menoksi. Sitten on aikaa setviä niitä lautoja ja pattinkeja ennen, kuin lähdetään kasaamaan sitä Kakelle. Vähän ristiriitainen olotila. Toisaalta hyvä päivä: tuli veroehdotus ja siinä on kaikki oikein, onneksi se virkailija ymmärsi kaikki oikein, tai tietysti sillä oli luvut edessään, ja se meen tekemä veroilmoitus, mikälie ysi numeroltaan, on mennyt perille. Ja toinen hyvä asia on se, että Terveystalolta tuli kirje: kiitos, kun osallistuit mammografiaan. Siinä on nyt kaksi isoa asiaa järjestyksessä. Mutta uusia pukkaa eri suunnista. Kyllä hän voisi sanoa ihan suoraan, että hommasta ei tule mitään, kun raudoitettua nilkkaa särkee ihan kamalasti, olis vaan sillai helpompi, kuin yrittää ähisten ja tuittuillen tehdä hitaasti. Jos nilkkaa särkee, niin sitä särkee, ei voi muuta ko ottaa buranaa, jos ei halua syödä buranaa syömällä, niin sitten pitää olla aloillaan ja kestää kipu. Se nilkka tuli varmaan siitä kipeeksi, kun hän ajoi kolmena päivänä aika paljon autoa. Ei uskoisi, mutta hänen raudoitettu nilkka ärtyy autolla ajosta, se on vaan kaasujalan asento sellainen, että se rasittaa, vaikka ei luulisi, ei tiedä, kun ei ole itse kokenut.

Tänään:

Kuka kääntää kelloja eteenpäin, tuntuu, että niitä ruuvataan päivittäin eteenpäin, ei vain silloin kun siirrytään kesäaikaan. Tai nyt tuntuu siltä, että ei vain pyöritellä kellojen viisareita, vaan joku isompi voima kääntelee myös allakan lehtiä. Olis koneella kuvia muutamista kirkoista, pitäisi piristyä ja laittaa ne blogiin. Herbaario-blogi on niin sekaisin, että sitä en taida uskaltaa edes ajatella. Kasvien suhteen ainoa suunnitelma on, että en ota yhtään tavallista kuvaa leskenlehdestä tai niittykellukasta tai mistään muustakaan tavallisesta kasvista, joita kasvaa yleisestä, niitä kuvia on minulla tarpeeksi. Liikaa. Jos onnistun ja osaan ottaa todella mahtavan kuvan, niin sellaisen saan pitää kameran muistikortilla. Yksi idea on päässä sellainen, että nyt laittaisin Herbaariota kuntoon sitä mukaa kun maahan puhkeaa uusia kasveja, mutta onnistuuko se nyt, kun ei onnistunut viime vuonnakaan. Vois olla hyvä, että kirjoittaisin joka päivä muutaman minuutin tajunnanvirtaa, jo se selkiinnyttäisi elämää.

2018_04_17_4761.jpg

Löysin ihan mahdottoman ison kannon, ei tuon suuruus näy kuvassa, kun ei ole tulitikkuaskia mittatikkuna. Kannosta näkee ajan kulun ja se muistuttaa myös ajan loppumisesta, tuohon on yksi elämä päättynyt. Se on ollut ihan tavallinen kuusi puiston laidalla, en sen kaatamista mitenkään sure, sillä uusia puita kasvaa, niin syntyy uusia ihmisiäkin.

 

SE

maanantai, 9. huhtikuu 2018

Kevättä

img909.jpg

Luulin, että nykyaika on armoton minulle pullealle, ylipainoiselle tai läskille, miten nyt haluankin itseäni kutsua, mutta eivät ole tainneet ajat miksikään muuttua.

Ompelutöihin kyllä pitäisi ryhtyä, eikä tönkiä vanhoja lehtikasoja. En suunnittele ompelevani itselleni mekkoa tai takkia, mutta keväällä kuuluu käydä läpi kaikki villasukat: hyvät laitetaan talteen kesän ajaksi, niitä tarvitaan syksyllä, mutta huonoista pitää parsia miehelle kesäsukkia, joita hän pitää kumisaappaissa. Niiden ei tarvitse lämmittää, riittää, että imee kosteutta, siis jalkahikeä. Saman voi tehdä omille sukille, mutta itse en käytä kovin paljoa kumisaappaita, koska ostin syksyllä maiharit. Ne on Sievit ja tykkään niistä kovasti, nakkaan vuotavat Haini roskikseen, enkä tarvitse ollenkaan kumisaappaita. Noissa maihareissa pidän ohuempaa sukkaa. Pitäisi ostaa siihen tarkoitukseen hyvät sukat. Ostin yhdet, mutta ne eivät ole hyvät, vaikka eivät olleet mitkään halppissukat.

Katsoin sääennustetta ja tuli sellainen olo, että nyt kevät räjähtää käsiin. Kallarissa talven olleet kasvit ovat vielä jäässä, muutamia olen nostanut hangelle sulamaan.

2018_04_04_4497.jpg

Sieltä ne tulee, vaikka hanki on alla. Ostin syksyllä kirpparilta pallukoita, joissa luki "talvivalkosipuli". Kesä nayttää mitä niistä tulee, mutta talvea eivät näytä pelkäävän.

 

SE

 

sunnuntai, 1. huhtikuu 2018

Aurinko tanssii

2018_03_30_4428.jpg

Kristus nousi kuolleista.

Totisesti nuosi.

 

SE

keskiviikko, 14. maaliskuu 2018

Pakkanen

Menen ulos. Pakkanen nipistää nenääni. Varpaat viilenevät tossuissa. Katson tähtiä. Linnunradan äärettömyys huima päätäni.

Vedän takkini kiinni. Sormiani paleltaa. Näen Otavan.

Pohjantähti katsoo minua.

Kuuntelen hiljaisuutta ja kiskojen paukutusta, kun kaksi veturia kiskoo pitkää puukuormaa kohti tehdasta.

Miten kaukana tähdet ovat. Mikä on niiden loisteen voima, kun se näkyy tänne asti. Tuo valo on vanhaa valoa, tähti on saattanut sammua jo kauan sitten.

Mikä on sellainen ajan myöhästyminen, kun en oikeasti tiedä onko noita tähtiä enää olemassa. Onko Luoja asuttanut montakin tähteä kiertävää kylmää kivipalloa. Millaista väkeä siellä on, sitä en tiedä. Ja kun he katselevat sieltä meitä, niin näkevät vain sellaisen maan, jossa ei vielä ole mitään elämää. He eivät siis tiedä meistä, me ollaan täällä maan päällä piilossa. Valo on hidas liikkumaan.

Missä on taivas. Pilvet on taivaalla ja tähdet on taivaalla, mutta ne eivät ole samassa paikassa. Vainajat ovat taivaassa.

Tai sitten eivät ole.

2018_03_10_4362%20%282%29.jpg

 

SE

lauantai, 10. maaliskuu 2018

Kiire

Avain reikään. Puoli kierrosta. Hörähdys. Kytkin pohjaan, ykkönen sisään ja menoksi. Kakkonen, kolmonen, nelonen, ja viisari kaakkoon.

Kiire, mutta minne. Aika rientää. On tuhat ja sata muistettavaa, tehtävää. Olen tehokas ja tomera, päättäväinen ja aikaansaapa, mutta silti en millään ehdi kaikkea. Hommia on enemmän kuin pystyn tekemään, vaikka organisoin, priorisoin ja logistiikka on järjestyksessä.

Nopeusrajoitus kuusikymppiä. Mittarissa sata ja yksi. Mutkainen tie, sumuinen sää, kuurainen pinta. Kissa istuu keskiviivalla.

Kierrän kissan. Kaarran mutkan. Kannattaako nyt ennemmin mennä sinne vai tuonne. Minun pitää ihan itse päättää.

kiire.jpg

 

SE