Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


maanantai, 9. marraskuu 2020

Pakko tyhjentää päätä

Pakko tyhjentää päätä tai en tarkkaan tiedä pitäisikö sitä täyttää, mutta on jotenkin epätasapainoinen olo.

Olen nyt ensimmäisen lumisateen jälkeen kääntänyt ja selannut vanhoja papereita muistellessani menneitä. Sain nyt irrallisten papereiden laatikon käytyä läpi, eikä mitään raflaavaa löytynyt, samalla tuli käytyä läpi hyllyjen kansiot, sillä mapitin niihin lisää. En taida kertoa Esikoiselle, että tänään tempasin yhden mapin hyllystä ja siinä oli ne rakennuspiirustukset, joita hän kyseli kesällä, tarvitsee, kun suunnittelee remonttia. Kai hän ne kunnasta sai, koska suunnitelmat on nyt valmiina, lainatarjouksia kyselee, kustannusarvio 398 000 €. Kesällä käänsin ulkovaraston, enkä löytänyt, tuossa ne nyt sitten on siistissä mapissa hyllyssäni. No, joo.

Mulla on nyt sellainen idea, että ensin järjestän muistoesineet, paperit, kuvat, kirjeet ja kortit, sitten kun olen järjestänyt kaiken, keskityn kirjoittamaan. Nytkin kyllä kirjoitan, jos jotakin välähtää päässä. Mietin tässä, että miten ihmiset, jotka nyt ovat nuoria, sitten joskus järjestävät muistojaan. Minulla on kirjeitä, heillä viestit ovat kadonneet bittiavaruuteen. Minulla on valokuvia, heillä kuvat ovat menneet sähköromuna uudelleen sulatukseen, kun pilvipalveluyritys konkkasi, kaikki jäi sinne. Mitä heillä on ollut matkan varrella tietokoneilla, ne ovat menneet koneen mukana tai jos olivat ulkoisella, se meni mäskäksi, kun putosi hyllyltä. Ei minullakaan koko eletty elämäni ole paperille dokumentoituna, paljon on puhetta jäänyt unohduksiin.

Loppuviikolla löysin kaiken keskeltä Tuomas Kyrön kirjan Benjamin Kivi. Luin sen. Olipa tehopakkaus, ei mitään kuvailuita ja selostuksia, vaan tekemistä kannesta kanteen. Luen vain vähän kirjoja ja niistäkin iso osa on hengellistä. Mielensäpahoittajaa olen joskus lukenut, mutta en pitänyt siitä, tämä oli aivan toista maata. Tätä ennen olen kaunokirjallisuutta lukenut Kari Hotakaisen Tarinan. Se oli pettymys. Alkuasetelma oli hyvä, mutta ne ihmisten tarinat olivat jotenkin mauttomia, niistä puuttui ihmisten oma persoona, ne olivat kaikki Hotakaisen kirjoittaman tuntuisia. No, nyt olen saanut annoksen kulttuuria.

 

img339%20%282%29.jpg

 

Minulla on haave. Jospa kääntäisin vähitellen ajatuksiani kohti ensi kesää, jos panostaisin kotitarveviljelyyn. Haluan pienen kasvihuoneen. En halua olla pessimisti, mutta jos ensi kesä onkin toinen koronakesä ja pysytään edelleen kotona, niin saisi kätevästi tuoretta syötävää, kun olisi kasvihuone. Ei mennytkään kesä vielä valmis ole: laakeripensaani ovat ainakin tämän viikon vielä verannalla, ja kellariin talvehtimaan menossa olevat taimet ovat autokatoksessa, saavat vähän valoa. Kaksi ämpärillistä maa-artisokkia taidan haudata maakuoppaan, jospa säilyisivät siellä kellaria paremmin, ainakin, jos myyrät eivät syö.

Niin siis kasvihuone. Haluan sen liiterin päätyyn seinää vasten. Siinä on vain se ongelma, että sitä liiteriä ei vielä ole. Olen vain ilmoitusluontoisena asiana sanonut miehelleni, että vappuna istutan ensimmäiset taimet kasvihuoneeseeni. Sellaisia haaveita nyt on.

 

$€

lauantai, 24. lokakuu 2020

Suhdanne-ennuste

Jee, nyt mä löysin tämän, kun töngin täällä vanhoja papereita. En yhtään tiedä mistä lähteestä tämä on, mutta on kummasti pätenyt läpi maailmansotien ja kulutusjuhlien. Eikä tuota todellakaan ole laadittu Suomen suhdanteita varten, vaan taitaa kuvata maailmantaloutta. Tuosta näkee hyvin, että minne nyt ollaan menossa, näyttää matemaattinen kaava sen verran helpolta, että jatkoa voi piirtää lisää.

img325%20%282%29.jpg

 

$€

tiistai, 13. lokakuu 2020

Bujo?

Mitä elämässä pitää seurata. Montako seurantataulukkoa pitää taiteilla bujoon, tracker toisensa viereen. Onko painonseurantataulukossa ruutu joka päivälle vai riittääkö yksi joka viikolle. Veden juonti on yksi seuratuimpia asioita ainakin naisten bujoissa. Kaksi litraa päivässä. Jos seuraankin sitä, että montako kertaa yössä käyn vessassa. Seuraamista riittää: useinko saunon, useinko liikun, useinko kastelen huonekasvit, tiskaan, siivoan, ja mitä vielä. Kaikki pitää olla kirjattuna ylös, jos ei ole merkintöjä, ei ole ollut toimintaakaan.

Onko pakko seurata uutisia, piirtää käyrää koronatartunnoista ja listata Excelille sairaalassa olevat ja teholla makaavat. Pitääkö seurata myös kuolleiden lisääntyvää lukua. Napsia screenshotseja punertuvasta Suomen kartasta. Pitää olla asioista selvillä, jotta tietää, että missä tartuntaketjut kulkevat ja uskaltaako vielä käydä ruokakaupassa vai pitääkö ruveta kuluttamaan kotivaraa, mikä onkin näin syksyllä runsaimmillaan. Ja metsästä voi hakea täydennystä, kun hirvikärpäset ovat käyneet vähälukuisemmiksi, sekin auttaa, kun iso hikinen oma mies kulkee edellä ja houkuttelee hirvikärpäset niskaansa.  

 

img305%20%282%29.jpg

 

Mun pitää nyt pyörittää tätä samaa asiaa moneen kertaan päässäni. Asiahan on niin, että mihinkään tapaan ei saa juuttua liikaa kiinni. Kun nyt kirjoitan muistelmia lapsuudestani lähtien, koen, että kaikki tieto on tärkeää ja jokainen muisto kannattaa kirjoittaa ylös ennen kuin sen unohtaa. Ja nyt haluan, että tämän päivän tapahtumat on kirjoitettuna ylös, nyt kun ne tapahtuu, ettei niitä tarvitse jättää muistin varaan, mutta ei jokaista kotityön käännettä voi, eikä kannata kirjoittaa. Mielialako määrää tarkkuuden. Olen myös huomannut, että silloin kun tapahtuu eniten, kirjoittaa vähiten. Jostakin kotona nyhjätystä päivästä on yli sivu tekstiä, mutta sitten lukee vain: ristiäiset, ei muuta. Sekö päivä jäi tarpeeksi mieleen muutenkin ja siitä puhuu muutkin, mutta miksi en kirjoittanut ylös sitä, että mitä mummot puhuivat, niitä oli kahdessa sukupolvessa paikalla. En kirjoittanut, koska en enää illalla jaksanut ja puhuin mieheni kanssa juhlista.

 

 $€

sunnuntai, 11. lokakuu 2020

Miksi päiväkirja?

Voiko päiväkirjan merkitys elämässä olla liian suuri. Voiko bujosta tulla riippuvaiseksi. Miten voisin elää vaikka kuukauden kirjoittamatta ylös mitään tekemisistäni ja hommistani. Jos en ole kirjoittanut allakkaan tai bujoon mitään, tarkoittaako se sitä, että en ole tehnyt mitään. Jos en kirjoita päiväkirjaa, muistanko kuukauden kuluttua mitään asioistani. Tuskin, nyt on kesäkuun päiväkirja kateissa, se on joutunut jonnekin bittiavaruuteen tai paperinkeräykseen, ei paperinkeräykseen, sillä muistikirja on tallessa ja olen kirjoittanut sinne vähän, vain vähän, mutta niissä on merkintä, että olen siirtänyt ne tiedot koneelle, mutta ne ovat kadonneet ja niiden kanssa kaikki se mikä ei koskaan ollutkaan paperilla.

Ja toisaalta, jos minulla ei ole to-do-listaa, niin löhöönkö aamupäivän sängyssä ja loppupäivän lojun telkkarin edessä. Tuskin telkkarin edessä, koska sieltä tulee tosi vähän sellaista, jota viitsin katsoa, mieluummin katselen vaikka ikkunasta ulos rauhallista maisemaa. Tämä viikko oli nyt Esikoisen maatilalla niissä hommissa väliviikko, joita minä teen, joten olen tavallaan lomalla oleva eläkeläinen ja tein itselleni to-do listan tälle viikolle, mutta en ehdi mitenkään tehdä kaikkea. Toisaalta kotihommia on rästissä, kun viime viikon lopulle asti olin aika paljon päivät traktorin hytissä ja täällä kotona ulkohommissa.

Siis voisin jossakin vaiheessa yrittää olla kirjaamatta aivan kaikkea päiväkirjaani ja bujooni. Päiväkirjaa kirjoitan koneelle ja bujo on pistekirjassa. Mitä sitten on muita vihkoja ja kirjoja, se on eri juttu.

Pitääkö to-do-lista pirteänä ja vauhdissa ja kaikki tehtävät hommat mielessä vai aiheuttaako se turhia paineita tai jopa ressiä. Riippuu varmaan tyypistä, mutta ei se minulla ressiä aiheuta. Minusta on hyvä suunnitella kaikenlaista, eikä ole mitenkään huono asia, jos välillä pitää suunnitelmia muuttaa. Varsinkin, kun on tällainen boheemi introvertti vapaa eläkeläinen, kuten Tyttö minua tituleeraa. Introvertti olen, mutta boheemi vain tietyllä tavalla, esimerkiksi päivärytmini on säännöllisen tiukka: Illalla telkkari kiinni kymppiuutisten jälkeen, sitten iltatoimet ja nukkumaan. Aamulla kello soittaa 6.58 jokaisena viikonpäivänä, kuuntelen peiton alla seitsemän uutiset radioista ja sitten vessaan ja menoksi. Tästä rytmistä on todella harvoin poikkeamia.

Entäs sitten ne pidemmän aikavälin suunnitelmat tai haaveet, jotka ei sovi tämän viikon, kuukauden tai vuoden to-do-listalle. Pitää suunnitella ja asettaa tavoitteita ja jaksottaa itselle rytmi elämään. Nyt olen siirtymässä vähitellen ulkoa sisälle, auringonpaisteesta takkatulen ääreen. Piha pitää siivota talvikuntoon ja istuttaa sipulit, kantaa ruukkukasvit kellariin tai sisälle. Ei tänne enää mahdu! Nyt on suunnitelmissa ottaa joulu eri tavalla kuin ennen. Näkee. Joulu on mulle vähän vaikea juttu, mutta nyt jo teidän mistä se johtuu, niin vain kävi joskus kauan sitten, enkä ole voinut siihen vaikuttaa millään tavalla. Keväälle on yksi haave: haluan itselleni pienen kasvihuoneen. Haluan, että se tehdään liiterin päätyyn. Siinä on vain se ongelma, että liiteriä ei ole vielä olemassa. Ensin pitää siis rakentaa liiteri, ei pitäisi olla kovin vaikea homma, ei me, minä ja mun mies, mitään talonrakentamisen ammattilaisia olla, mutta ollaan kuitenkin yhtä ja toista väsätty, hyvällä tai huonommalla menestyksellä, joten eiköhän yksi liiteri saada pystyyn ennen kevättä.

Hyvinhän tämä meni, päiväkirjan merkityksestä aloitin ja päädyin liiterin rakentamiseen.

 

img304%20%283%29.jpg

Tuo kuva ei ole aivan tältä päivältä, kutta bujosta kuitenkin. Aurinko paistaa menen ulos.

 

 $€

 

torstai, 8. lokakuu 2020

Puolukka-kurpitsahillo

Muistelin, että äiti teki lapsuudessani hilloa, jossa oli puolukkaa ja kurpitsaa. Isäni ei pitänyt kovin hapokkaista ruuista ja hänestä puolukka yksinään oli liian voimakas hänelle. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että tuo ei ollut isälle vain makuasia, vaan aivan fyysinen tosiasia.

Nyt vuosikymmenten tauon jälkeen tein tuon tyylistä hilloa.

 

IMG_0479.jpg

IMG_0478.jpg

Laitoin yhtä paljon puolukoita ja kurpitsaa. Siihen tuli siis:

kilo puolukoita

kilo kurpitsakuutiota

desi vettä

kilo hillosokeria

Laitoin sekä kurpitsan että puolukat yhtä aikaa kuumenemaan, koska minusta tuntui, että ne kypsyvät samaan tehtiin, mutta puolukoita olisi pitänyt kuumentaa ensin, tai jopa keittää hetki, ennen kurpitsan lisäämistä. Tämä on varmaankin sellainen asia, että riippuu paljon kurpitsan tuleentumisasteesta, lajikkeesta ja palojen koosta, joten vasta jälkikäteen näkee, että meneekö hyvin.

Hillo on nyt tuolla purkeissa jäähtymässä, enkä vielä tiedä millaista siitä tuli.

 

 $€