perjantai, 3. elokuu 2018

Helle

luonto kylpee lämmössä

                      pohjoinen kerää suurta lämpösummaa

 

luonto kituu kuivuudessa

                      koivun latva kellastuu

                      lehdet käpertyvät

 

mahtava lomasää

                      lapset polskivat

                      aurinko paistaa

 

tukala työsää

                      aurinko kuumentaa paitaa

                      vasara polttaa kämmentä

 

kaura kuivuu pystyyn

                      ei saada puuroa

ruista ei kylvetty syksyn märkyydessä

                      ei saada leipää

vehnä kasvaa

                      syödään pullaa

ohra kasvaa

                      juodaan kaljaa

                                    kossua

tiistai, 26. kesäkuu 2018

Sade

sataa

ilmaraot aukeavat

yhteyttäminen alkaa

käpertyneet lehdet oikenevat

kuivuneet lehdet tippuvat pois

elämä jatkuu

alkaa uudelleen

sirkkalehti tulee valoon

vielä ehtii

on kesäkuu

kesää on vielä jäljellä

kesä rehevöityy

vihertyy

kukkii

tuottaa satoa
 

IMG_0003%20%282%29.jpg

 

SE

maanantai, 18. kesäkuu 2018

Pouta

 

keltaiset koivut

kuivat koivut kalliolla

ruskettunut nurmikko

kuihtuneet kukat

itämätön vilja

 

seitsemän viikkoa poutaa

kuivaava tuuli

helle

raastava kuivuus

käryävät hermot

 

hyvä ulkoilusää

satamatta kiitävät pilvet

odotan sadetta

rukoilen sadetta

pelkään ukkosta

 

IMG_1192.jpg

 

SE

maanantai, 4. kesäkuu 2018

Tajunnanvirtaa toukukuusta

Tajunnanvirtaa, joo, on tässä tajunta virrannut pitkälti toista kuukautta viime kerran jälkeen, toukokuu jäi kuumuudessaan ilman postausta, jotakin muuta kyllä tapahtui, sitä kaikkee on vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen.

Äitienpäivä oli vähän erikoinen, mullekin, mutta varsinkin Tytölle, hän oli äitienpäivän synnärillä, sehän sopii hyvin päivän teemaan. Silloin lauantaiaamulla Tyttö sanoi miehelleen kahdeksan aikaan, että hän saattaa synnyttää lähiaikoina. Yhdeksältä Tyttö soitti synnärille ja selitti miltä tuntuu ja sai vastaukseksi, että ole kotona niin kauan kuin voit, mutta jo puolentunnin kuluttua mies sanoi, että nyt mennään, hän ei ole enää kotona vaimonsa kanssa. He olivat synnärillä 10.04 ja pääsivät kirjaamisien ja valmistelujen jälkeen synnytyshuoneeseen 10.30. Poika syntyi 10.45 ja sai muiksi luvuiksi 4200, 51, 9-9-10. Tyttö sanoi, että joku saattoi juosta. Hän tuli maailmaan kuten enonsa, meidän Kuopus, joka kuitenkin säilytti täpärästi sukumme syntymäpainoennätyksen, silloinkin joku saattoi juosta, siitä tulee syksyllä 28 vuotta. Tyttö oli vauvan kanssa siellä äitienpäivän ja tulivat sitten maanantaina kotiin. Vauva syntyi jämptisti 9 kuukautta häiden jälkeen, niinhän minullekin kävi, mutta minulle se oli Esikoinen, Tytöllä on taas Kaakelperi (1,5vee) tehtynä koekappaleeksi.

Sitten menikin pitkä pätkä hikistä toukokuuta kuumassa ja pölyisessä vanhan traktorin hytissä ilman tietoa ilmastoinnista ja jos aukaisi ikkunan, sieltä tuuli puhalsi sisään paksun savipilven. Äestin melkein kaikki Esikoisen pellot kylvökuntoon. Mun mies kynti, kylvi ja jyräsi. Esikoinen kylvi osan ja rahtasi kaikki lannan pellolle ja levitti sen, peittasi siemenet, hoiti logistiikan ja teki karjatyöt ja valmista tuli, pahasti ei hajonnut mikään kone, pientä ongelmaa tietysti aina tulee.

Nyt Esikoisella on työn alla viimeinen 14 ha, jonka kanssa aloitettiin aivan alusta, sitä ei ole viljelty viime vuonna, osa juolavehnästä oli kynnetty ja sitä ennen se oli ollut ikinurmi. Se säilyi tukikelpoisena, vaikka viime vuonna ei viljeltykään, sillä maataloustuissa on pykälä, force majeure, joka vapauttaa viljelyvaatimuksesta, suuria vapauksia ei suoda, mutta kuolleilta ei vaadita mitään. Tuollainen aina liikuttaa eri tavalla, kun kuolee oman itsen ikäinen ihminen, kuusikymppiset on kuitenkin nuoria kuolemaan, tuon isännän isä elää edelleen. Nyt Esikoinen viljelee sen peltoja. Mun mies kynti sen. Mä äestin kertaalleen, kyllä oli mielenkiintoisia kasoja juolavehnän juuria ja kastikkamättäitä. Siellä ne nyt kuivuvat luonnonmukaisesti auringonpaisteessa luomuun siirtyvällä pellolla ja naapurin teinit äestävät innolla. Esikoinen kaivaa ja kaivattaa valtaojia salaojaporukkaa odotellessaan. Ennen sadetta se pelto kylvetään vihantaviljalle. Kyllä oli hyvät säät kuivattaa juolavehnän juuria. Mulla kuivuu niitä omassa pihassakin. Mä kaivoin perennapenkistäni muutaman tärkeän kasvin talteen ja sitten mun mies kynti sen Esikoisen nelisiipisillä paluuauroilla, nyt se on äestettynä ja odottaa ideoita, olis kolme aaria vapaata maata, kaikki muu on sallittua, mutta viljan kylväminen on kielletty, koska me ollaan mun miehen kanssa luovuttu maatalouden harjoittamisesta, niin viljan viljely on kielletty, ei siis linnunlyhteitä.

On tässä kuivunut muukin ei vain juolavehnän juuret äestyspellolla ja lakanat narulla, alkaa olla pelottavan kuivaa. Kaikki kedon kukat ovat jo kukkineet ja käpertyneet kuiviksi, ei taida olla heinäkuussa yhtään kukkia, paitsi kesäkukkia, jos onnistuu suojaamaan ne lähiöiden halloilta. Tänään on tasan kuukausi, kun meillä on satanut, hellepäiviä en ole laskenut, mutta koko kuukausi taisi olla lämpö yli 20 ja monena päivänä lähellä hellettä, niiden hellepäivien lisäksi, mutta 30 astetta on meillä vielä rikkomatta. Taitaapi olla edessä vanha ajan juhannus, ensin kallioita paukuttava salamointi ja sitten maamassoja siirtävä kaatosade. Jos nyt sammakkomieheksi tai naiseksi ryhdyn. Sadetta toivon, mutta rauhallista ja hillittyä.

Just nyt mun puuhellalla lämmittämäni tiskivesi jäähtyy altaassa liikaa, kaadoin sen lautasten päälle jäähtymään, kun oli kattilassa kiehuvan kuumaa. Meillä pitää lämmittää kesällä, se on huhtikuusta marraskuuhun, vesi uusiutuvalla energialla joko puuhellalla tai pihasaunan padassa, koska öljynpoltin ei ole päällä. Talvella tulee muuten vaan laitettua vesikattila puuhellalle, kun sitä joka tapauksessa lämmittää.

Ja nyt tähän joku kuva. Mistä mä sellasen tempasen. Laitoin muuten Kirkko-blogin ajan tasalle, oli päässyt jäämään vähän jälkeen tässä tohinassa, mutta Herbaario-blogi on edelleen mitä on, en uskalla edes katsoa, tilanne ei ole muuttunut, kuvia kasveista olisi, mutta ne eivät vaan jostakin syystä siirry järjestyksessä blogiin, vaan odottavat sekaisin muistikorteilla ja kovalevyillä, ehkä joskus sitten.

IMG_0555%20%282%29.jpg

Nyt ne kukkii kaikki yhtä aikaa.

 

SE

lauantai, 21. huhtikuu 2018

Tajunnanvirtaa

Eilen:

Mun varpaat kypsyi maihareissa, kun oltiin iltapäivä purkamassa Tytön leikkimökkiä. On nyt sentään saatu se homma alkuun, toivottavasti saadaan huomenna kaikki puutavara kärryyn ja menoksi. Sitten on aikaa setviä niitä lautoja ja pattinkeja ennen, kuin lähdetään kasaamaan sitä Kakelle. Vähän ristiriitainen olotila. Toisaalta hyvä päivä: tuli veroehdotus ja siinä on kaikki oikein, onneksi se virkailija ymmärsi kaikki oikein, tai tietysti sillä oli luvut edessään, ja se meen tekemä veroilmoitus, mikälie ysi numeroltaan, on mennyt perille. Ja toinen hyvä asia on se, että Terveystalolta tuli kirje: kiitos, kun osallistuit mammografiaan. Siinä on nyt kaksi isoa asiaa järjestyksessä. Mutta uusia pukkaa eri suunnista. Kyllä hän voisi sanoa ihan suoraan, että hommasta ei tule mitään, kun raudoitettua nilkkaa särkee ihan kamalasti, olis vaan sillai helpompi, kuin yrittää ähisten ja tuittuillen tehdä hitaasti. Jos nilkkaa särkee, niin sitä särkee, ei voi muuta ko ottaa buranaa, jos ei halua syödä buranaa syömällä, niin sitten pitää olla aloillaan ja kestää kipu. Se nilkka tuli varmaan siitä kipeeksi, kun hän ajoi kolmena päivänä aika paljon autoa. Ei uskoisi, mutta hänen raudoitettu nilkka ärtyy autolla ajosta, se on vaan kaasujalan asento sellainen, että se rasittaa, vaikka ei luulisi, ei tiedä, kun ei ole itse kokenut.

Tänään:

Kuka kääntää kelloja eteenpäin, tuntuu, että niitä ruuvataan päivittäin eteenpäin, ei vain silloin kun siirrytään kesäaikaan. Tai nyt tuntuu siltä, että ei vain pyöritellä kellojen viisareita, vaan joku isompi voima kääntelee myös allakan lehtiä. Olis koneella kuvia muutamista kirkoista, pitäisi piristyä ja laittaa ne blogiin. Herbaario-blogi on niin sekaisin, että sitä en taida uskaltaa edes ajatella. Kasvien suhteen ainoa suunnitelma on, että en ota yhtään tavallista kuvaa leskenlehdestä tai niittykellukasta tai mistään muustakaan tavallisesta kasvista, joita kasvaa yleisestä, niitä kuvia on minulla tarpeeksi. Liikaa. Jos onnistun ja osaan ottaa todella mahtavan kuvan, niin sellaisen saan pitää kameran muistikortilla. Yksi idea on päässä sellainen, että nyt laittaisin Herbaariota kuntoon sitä mukaa kun maahan puhkeaa uusia kasveja, mutta onnistuuko se nyt, kun ei onnistunut viime vuonnakaan. Vois olla hyvä, että kirjoittaisin joka päivä muutaman minuutin tajunnanvirtaa, jo se selkiinnyttäisi elämää.

2018_04_17_4761.jpg

Löysin ihan mahdottoman ison kannon, ei tuon suuruus näy kuvassa, kun ei ole tulitikkuaskia mittatikkuna. Kannosta näkee ajan kulun ja se muistuttaa myös ajan loppumisesta, tuohon on yksi elämä päättynyt. Se on ollut ihan tavallinen kuusi puiston laidalla, en sen kaatamista mitenkään sure, sillä uusia puita kasvaa, niin syntyy uusia ihmisiäkin.

 

SE