Nyt on sellainen haave, että kirjoitan tänne päiväkirjaa lokakuun joka päivältä. En välttämättä onnistu julkaisemaan joka päivä, mutta tiedot tulisivat joka päivältä.

En ole laihduttanut puoleentoista vuoteen, nyt tuli idea sillaisesta hitaasta laihduttamisesta, tyyliin kilo kuukaudessa. Tätä ennen tavoite on aina ollut kilo viikossa. Laihduttamisen aloitin keväällä 1975 ja se on ollut siitä asti jonkinlaisena pakkomielteenä päässä. Nyt on ollut viime vuosi ja tämä vuosi niin huolen ja surun suossa rämpimistä, että tuo laihdutuspakko on jäänyt taka-alalle. Kai nyt sitten olen palaamassa normaaliksi minäksi, kun laihduttaminen kävi mielessä. En tietenkään ole murrosiästä asti ollut jollain dieetillä, mutta sellainen ajatus, että olisi pakko laihduttaa, on hallinnut elämääni. Onnistuneita laihdutusjaksojakin mahtuu elämääni muutama, pisin ja tuloksekkain oli karppaaminen. Nyt en ala punnitsemaan ruokiani, mutta jos kirjoitan päivittäin muutaman sanan muistiin. Enkä myöskään ala punnitsemaan itseäni joka aamu.

Sitten toinen asia päiväkirjaani, vähän edelliseen liittyen, olisi aktiivisuus. Lähinnä fyysinen, mutta myös sosiaalinen. Jos saisin aikaiseksi merkintöjä ja myös toimintaa, nyt kun kesähommat vähenee ja päivät lyhenee, hommat siirtyy sisätiloihin. Aktiivisuuteen kuuluu myös kirjoittaminen, valokuvaaminen ja piirtely-maalailu. Äitini jälkeensä jättämien roskien, moskien ja tavaroiden lajittelu jatkuu edelleen ja tuottaa muistoja ja ajatuksia. Tuolle toiminnalle voisin asettaa takarajaksi ensi kevään, vaikka vappu. Kyllähän pää muistoja nostaa esiin jatkuvasti, mutta tuo aktiivinen toiminta saisi loppua, niin pääsisin eteenpäin.

Edellisestä johtuen pitää seurata fiiliksiä ja mielialaa. Nyt on mututuntuma ihan hyvä, mutta päiväkirjaan voisin laittaa vähän tuntoja näkyville. Bujo on edelleen käytössä, mutta siinä ei ole ollut mielialaseurantaa. Aktiivisuuteen ja meilialaan vaikuttaa myös uutistapahtumat. Suhdetta niihin pitäisi pohtia.

Lokakuu on siirtyminen kesästä talveen, valosta pimeyteen. Tuntuu, että nyt olisi aika pohtia mitä talvella haluan tehdä. Onhan nytkin tiedossa päivämääriä ja asioista, jotka vaikuttavat elämääni, eikä yllätyksiltä voi välttyä. Kaikkea ei voi suunnitella. Lokakuussa vietän ensimmäisen kerran syntymäpäivääni ilman äitiä. Siitä voi kommentoida eri ajatuksin, itse sanon, että jo oli aikakin. Jos on rumasti sanottu, niin olkoot.

Kuolleet lehdet.

 

$€