Kuuluuko nyt olla syysmasennus, ei mulla, koska olen syksyn lapsi. Mutta jotenkin sellainen olo, että kaikki tapahtuu kovin hitaasti, jos ollenkaan. Päivät kyllä vierivät vauhdilla, mutta en onnistu nappaamaan niistä kiinni. Sainhan nyt kuitenkin kuviin liittyvät pakkopullani uuniin, eli tehtyä kuvakirjan lahjaksi nelivuotiaalle ja tilattua paperikuviksi Kaakelberin 3-vuotiskuvat ja Veekelberin 1-vuotiskuvat mummukerholaisille. Teetän Ifolorilla, se on tullut vuosien varrella tutuksi, enkä jaksa vertailla, nyt oli paperikuvat puoleen hintaan. Oli vaan melkoinen urakka kahlata kaikki kuvat läpi. Ne on nyt sekaisin ja niitä on paljon kaikenlaisia. En ole jaksanut suunnitella järkevästi kansioita, joihin tietokone kuvat imaisee kameroista ja kännykästä. Ja kun kaiken lisäksi en ole selaillut kuviani ollenkaan sen jälkeen, kun mun mies lähti piipaa-autolla yliopistolliseen maaliskuulla, kevät meni miestä hoivaten ja kesä Esikoisen pelloilla, mutta kuvia olen räpsinyt. Mies on jo kunnossa, kontrollit kyllä pyörii. Pellot taas jäätyy kovaa vauhtia.

Bujon to-do-listalla on paljon hommia, mutta ei nyt kiinnosta tuvan ikkunoiden pesu. Viimeksi, kun kävin kaupassa, ostin kukkamultaa, kun oli loppu, täysin loppu kaikki mullat. Kassa katsoi vähän hitaasti multapussia marraskuussa. Laitan väinönputken siemenet itämään. Taidan etsiä jonkun ruukun tai purkin ja oikein kylvän ne siihen, en vain kylmäkäsittele pienessä määrässä hiekkaa jossain pussissa. Pidän muutaman päivän sisällä, jotta kostuvat kunnolla ja vien sitten kellariin saamaan kylmää. Laitan niin kylmään paikkaan, etteivät lähde joulun jälkeen kasvamaan. Mulla ei ole ollut muutamaan vuoteen väinönputkea, mutta nyt keksin ostaa siemeniä. Jospa saisin ne itämään.

Jesp, nyt olen kirjoittanut niin pitkään, että voin tehdä jotakin muuta, vaikka kylvää ne väinönputket.

Kuva on error, joskus toisten sitten.

$€