10.11.

Halkaisin kaksi makuuhuoneessa ollutta kurpitsaa, joku jättiläislajike, mutteivat ole jättiläisiä, vaan keskenkasvuisia. Ovat vielä hyviä, mutta sen verran tuleentumattomia, etteivät säily pääsiäiseen asti, tuskin jouluunkaan. Nyt teen kurpitsasalaattia, jos vaan löydän tyhjiä lasipurkkeja. Pakastimeen ei mahdu paljon mitään, joten en pakasta kurpitsasosetta. Keltaiset Hokkaido kurpitsat pitää myös tarkistaa, ne ovat kans makuuhuoneessa. Jos vaan ovat hyviä, saavat odottaa keskitalvea. Isoja kesäkurpitsoita on kans vielä jäljellä, niistä teen lähiaikoina soppaa, en säilykkeitä, enkä pakasta. Kesällä olen pakastanut raikasta kesäkurpitsaraastetta, se saa riittää.

Tein puolivalmista borssia ja sitä aijon saada mahtumaan pakastimeen. Keitin: keräkaalia, punajuurta, porkkanaa ja palsternakkaa paloina ja mausteita seassa. Tätä teen jatkossakin lisää, kunhan pakastimeen tulee tilaa. On hyvä lisä kevätkesän tyhjimpään aikaan, kun kellarissa ei ole enää mitään, eikä ulkona ole vielä juuri mitään.

Nyt kun aina on joku paikka joka tapauksessa lämmin, jatkan kuivaamista. Ulkona ei ole mitään kuivattavaa, mutta otan yrttejä pakastimesta tai ostan porkkanoita kaupasta.

Yrttejä käytän kuivattuina koko vuoden, no en keskikesällä, mutta kuivatut vihannekset ovat alkukesää varten.

 

11.11.

Keitin tänään eilen silppuamani kurpitsat etikkasäilykkeeksi. Kurpitsan paloja oli 12 litraa, niitä tuli niistä kahdesta mielestäni pienestä kurpitsasta yllättävän paljon. Hyvä niin.

Yksi Keltainen Hokkaido oli alkanut vähän vaihtaa väriä huolestuttavaan suuntaan. Sen söimme.

Sitä en olekaan muistanut, että tuvan ikkunalaudalla on kolme aivan pientä kurpitsaa. Niiden piti olla jotakin Maatiaisen myskikurpitsoja, mutta mitä lie. Olkoot toistaiseksi omassa rauhassaan.

 

$€