Pakko tyhjentää päätä tai en tarkkaan tiedä pitäisikö sitä täyttää, mutta on jotenkin epätasapainoinen olo.

Olen nyt ensimmäisen lumisateen jälkeen kääntänyt ja selannut vanhoja papereita muistellessani menneitä. Sain nyt irrallisten papereiden laatikon käytyä läpi, eikä mitään raflaavaa löytynyt, samalla tuli käytyä läpi hyllyjen kansiot, sillä mapitin niihin lisää. En taida kertoa Esikoiselle, että tänään tempasin yhden mapin hyllystä ja siinä oli ne rakennuspiirustukset, joita hän kyseli kesällä, tarvitsee, kun suunnittelee remonttia. Kai hän ne kunnasta sai, koska suunnitelmat on nyt valmiina, lainatarjouksia kyselee, kustannusarvio 398 000 €. Kesällä käänsin ulkovaraston, enkä löytänyt, tuossa ne nyt sitten on siistissä mapissa hyllyssäni. No, joo.

Mulla on nyt sellainen idea, että ensin järjestän muistoesineet, paperit, kuvat, kirjeet ja kortit, sitten kun olen järjestänyt kaiken, keskityn kirjoittamaan. Nytkin kyllä kirjoitan, jos jotakin välähtää päässä. Mietin tässä, että miten ihmiset, jotka nyt ovat nuoria, sitten joskus järjestävät muistojaan. Minulla on kirjeitä, heillä viestit ovat kadonneet bittiavaruuteen. Minulla on valokuvia, heillä kuvat ovat menneet sähköromuna uudelleen sulatukseen, kun pilvipalveluyritys konkkasi, kaikki jäi sinne. Mitä heillä on ollut matkan varrella tietokoneilla, ne ovat menneet koneen mukana tai jos olivat ulkoisella, se meni mäskäksi, kun putosi hyllyltä. Ei minullakaan koko eletty elämäni ole paperille dokumentoituna, paljon on puhetta jäänyt unohduksiin.

Loppuviikolla löysin kaiken keskeltä Tuomas Kyrön kirjan Benjamin Kivi. Luin sen. Olipa tehopakkaus, ei mitään kuvailuita ja selostuksia, vaan tekemistä kannesta kanteen. Luen vain vähän kirjoja ja niistäkin iso osa on hengellistä. Mielensäpahoittajaa olen joskus lukenut, mutta en pitänyt siitä, tämä oli aivan toista maata. Tätä ennen olen kaunokirjallisuutta lukenut Kari Hotakaisen Tarinan. Se oli pettymys. Alkuasetelma oli hyvä, mutta ne ihmisten tarinat olivat jotenkin mauttomia, niistä puuttui ihmisten oma persoona, ne olivat kaikki Hotakaisen kirjoittaman tuntuisia. No, nyt olen saanut annoksen kulttuuria.

 

 

Minulla on haave. Jospa kääntäisin vähitellen ajatuksiani kohti ensi kesää, jos panostaisin kotitarveviljelyyn. Haluan pienen kasvihuoneen. En halua olla pessimisti, mutta jos ensi kesä onkin toinen koronakesä ja pysytään edelleen kotona, niin saisi kätevästi tuoretta syötävää, kun olisi kasvihuone. Ei mennytkään kesä vielä valmis ole: laakeripensaani ovat ainakin tämän viikon vielä verannalla, ja kellariin talvehtimaan menossa olevat taimet ovat autokatoksessa, saavat vähän valoa. Kaksi ämpärillistä maa-artisokkia taidan haudata maakuoppaan, jospa säilyisivät siellä kellaria paremmin, ainakin, jos myyrät eivät syö.

Niin siis kasvihuone. Haluan sen liiterin päätyyn seinää vasten. Siinä on vain se ongelma, että sitä liiteriä ei vielä ole. Olen vain ilmoitusluontoisena asiana sanonut miehelleni, että vappuna istutan ensimmäiset taimet kasvihuoneeseeni. Sellaisia haaveita nyt on.

 

$€