Toinen lokakuuta.

Tuuli heittää punaiset haavan lehdet tielle. Oksat seisovat tyhjinä. Pihlajan lehdet on tippunut lehdykkä kerrallaan, marjojen puna värjää koko metsänreunan. Saarni on vaalean keltainen. Vaahtera punalatva.

Tuuli paukuttaa piipunpään peltiä.

Olen väsynyt, on ollut touhukkaita päiviä. Pitää mennä aikaisin nukkumaan, huomenna mennään vasta yhdeksän aikaan auttamaan Esikoista karjan syyshommissa. Kun, toivon hartaasti, että kun, eikä jos, loppuviikolla on pari kuivempaa päivää, niin saadaan tehtyä rehupaaleja ja kun viikonloppuna on pari päivää sellaista, että jopa näyttäytyy aurinko, niin silloin saadaan paalattua loput oljet, sitten jää enää yksi rehupaalihomma, eikä se ole niin hirveän tärkeä, sen näkee sitten millaista säätä tulee. Nyt on kylmä. Mutta nuo kaksi hommaa olisi tärkeitä.

Nyt on kylmä, toin neljä spagettikurpitsaa tupaan tuleentumaan, mutta pienet ihanat ’Delicat’ jätin vielä palelemaan, kun siemenpussissa sanotaan, että korjuu mahdollisimman myöhään, jos vaikka tulee toinenkin lämpimän sumuisen kostea intiaanikesä. Kurpitsat kasvoivat todella huonosti tänä kesänä, vai onko nyt enää kesä edes minulla, jolla se jatkuu kyllä todella myöhään. Yhden ylisuuren kesäkurpitsan löysin myös.

kurpitsat.jpg

 

 

SE